Hellyyshirviö

Oiva on osoittanut viimeaikoina kummallista oirehditaa: halipulaa. Mitä mitä? Minun "tulen syliin vain lahjottuna tai kun mami on ollut monta tuntia pois kotoa"-kattini on itse alkanut vaatia pääsyä mun syliin hellittelemään.

Kaikkein hauskinta tässä on se, että mussukoinnin tarve on tapahtunut jo pari kertaa samalla kaavalla: olen ollut tiskaamassa, Oiva on mennyt muualle keittiöstä, palannut takaisin ajan x kuluttua, alkanut maukua ja kiehnätä jaloissa. Selkeitä "olen tässä, huomioi minut NYT"-eleitä. Ja kun sitten olen nostanut sen syliin, Oiva on viihtynyt rapsuteltavana piiiiitkään. Tänäänkin ainakin kymmenen minuuttia ja olisi pysynyt pidempäänkn, ellen olisi pudottanut kännykkää kolisten keittiötasolle. Kehräyksen taso on ollut myös huomattava. Oiva on hakeutunut viimeaikoina vierelle oleilemaan muutenkin hanakammin kuin aiemmin. Sohvalla vieruspaikka tai asema selkänojan päällä lähellä mun päätä on ollut parina päivänä suositumpi, kuin oma nojatuoli.

Kännykkätodiste 1: se nukahti viekkuun sohvannurkkaan.

Ehkä Oiva on alkanut pikkuhiljaa hoksata, että sylissä ja lellittävänä on mukavaa - saa rapsutuksia ja kaikkee! Kenties lähestyvä kahden vuoden ikä on rauhoittanut lasta se verran, että siitä on kypsymässä nyt oikea halihöperö murinamonsteri.

Kännykkätodiste 2: se uinailee viekussa ylisöpönä.

Kategoriasuosikit

Sain Purrmurr-blogin Anniinalta (jo aikoja sitten, hupsis!) haasteen listata FIFé-kategorioista lempparikissarodut. Mullahan ei henkilökohtaista kanssa-asumiskokemusta ole toistaiseksi muista rotukissoista, kuin Oivaloivasta, mutta teen listauksen esteettisen silmän, lyhyiden kohtaamisten, huhupuheiden ja enempi vähempi hatarien tietojen varassa.

Kategoria 1
Pyhä Birma. Ystäväni on kertonut paljon juttuja lapsuudenkotinsa edesmenneestä pyhästä birmasta. Se oli juttujen perutseella niin hellyyttävä ja hupaisa kaveri, että tämän vuoksi näin. Mutta noin niinkuin ylipäätään kategoria numero uuno on vähiten oma suosikkini. Pitkät turkit ja osin lyttyiset naamat eivät kauheasti vetoa.

"Hellyyttävä ja hupaisa? Osaan minäkin - katso vaikka!"

Kategoria 2
Turkkilainen angora. Onhan ne nyt ihan pirun nättejä (muuan hakukoneen kuvahaun perusteella, kröhöm). Kissaliiton sivujen luonnekuvauksen perusteella aika abymainen rotu, joten saattaisimme tulla toimeen.

"Et sä tarvii mami mitään nättiläistä, kun sulla on mut ja mun säihkysilmät!"

Kategoria 3
Ocicat. Näitä olen jopa tavannut näyttelyssä, lemmikkimessuilla ja erään kasvattajan luona. Tykkäsin isoista täplitetyistä muskelirutjakkeista. Ne on hienoja kissoja - lihaksikkaita, mutta silti notkeita ja ketteriä. Fiksuja, ihmisläheisiä ja sosiaalisia. Onhan niillä volyymiäkin jonkin verran, mutta mitäs pienistä. Oma hopeanvärinen kotipantteri Oivalle pikkuveikaksi. Oijoi, kun vielä olisi hopeansävyinen oci! Juu, kyllä kelpaisi.

Kategoria 4
Absykkä pabsykkä! Pitää vetää vähän kotiin päin. Mulla on tämmöinen, enkä vaihtaisi pois. Kiltti, fiksu, aktiivinen, mamman mussukka halutessaan ja kastraattiversiona lahjottavissa mun kokemuksen perusteella melkein mihin tahansa. Oma abypoju on ollut ensimmäinen kissani ja niin helppo ja aloittelijaystävällinen tapaus, että seuraava kissa hamassa tulevaisuudessa tulee varmasti jyrsimään kaikki sähköjohdot, kiipeämään verhoja pikin ja tuhoamaan kaiken. Ihan vain tasapainon vuoksi. Yksinkertaisesti: Oiva-poika = <3 ja siksi aby.

Hurmuriköllykkä itse.