Oiva 1-v!

Oivalla on tänään ihka ensimmäiset synttärit. Pikkupoika on kasvanut isoksi, mutta on vieläkin mamman mussukka - jopa enemmän kuin aikaisemmin.

Yks vee jo? Ou nou, ikäkriisi!

Tästä piiperöstä...

Tui!

...on kasvanut komea hurmuri.

Isompi tui!

Kun vertaa nyt yksivuotiasta Oivaa siihen pikkurimpulaan, jonka sain kaverikseni elokuun lopulla, voin rehellisesti sanoa, että ikä on tehnyt Oivasta entistäkin ihanamman. Olihan se pentuna supersöpö yliaktiivinen häslä, mutta natiaisen sylikärsivällisyys oli erittäin rajallinen. Hampaat ja potkutusvarpaat olivat kiinni käsissä alta aikayksikön, jos vauvaa pidettiin sylissä kymmentä sekuntia kauemmin tai erehdyttiin koskemaan sen vatsaa. Nyt Oiva-Loiva on selvästi rauhoittunut. Se malttaa välillä jopa nukahtaa syliin vauva-asentoon (!) kellistettynä, jos yleisfiilis viittaa päikkäreihin. Mahasta saa rapsuttaakin ilman, että silittäjää yritetään välittömästi tappaa. Jos Oiva saa tarpeekseen mussukoinnista, se haukkaa ilmaa varoitukseksi tai siirtyy muualle. Aika huikeaa kehitystä - mamma tykkää!

Kainalossa on nykyään ihan mukavaakin välillä.

Vaikka syntymäpäivän kunniaksi kehuja ja toivotuksia on ripoteltu ennen kaikkea sankarille itselleen, haluan osoittaa muutaman ylistyssanasen myös kaikille meidän blogin lukijoille. Reksiteröityjä teitä on jo 19, mikä lämmittää kovasti mieltä ja rekisteröimättömiäkin lienee tietääkseni ainakin kourallinen. On tosi kivaa, kun jaksatte seurailla meidän kuulumisia. Ilman rivejä plärääviä silmiä ja teidän jättämiä kommentteja kissallisesta elämästä kirjoittaminen ei olisi näin hauskaa. Iso kiitos teille! Teiltä on saanut paljon vertaistukea kattihössötykseen. Toivottavasti seurailette meitä jatkossakin. :)

Naapuruston kissoja

Oiva on kohdannut ulkoilun yhteydessä naapuruston muita kissoja. Tähän mennessä ollaan tavattu kolme vapaasti kulkevaa vierasta kattia.

Ensimmäisenä tutuksi tuli iso valkomusta kissa. Kuvastakin näkee, että otuksella olisi painimatsissa ollut massaetu puolellaan. Ihan hauskan näköinen löllykkä, joka jutteli kovasti Oivan kanssa. Mulla oli kuitenkin pieni pelko siitä, mitä vieras kissa tekisi, jos pääsisi ihan Oivan lähelle, niin pidettiin turvaväliä.

Kissat kytiksellä.

Toinen naapurustokatti tarkkaili Oivaa piha-aidan takaa pensaasta. Mourusi paljon, vaikka välillä räpsytteli myös silmiään. Oiva kurlutti takaisin ja koitti kiskoa kissakaverin luokse - jälleen tuloksetta kiitos mamman fleksijarrusormen.

Kisu piilossa aidan alla.

Kolmas tuttavuus on ollut punainen rivitalopihan kissa. Leppoisa karvapallo, joka katseli Oivaa pitkään vähän matkan päästä silmiään pehmennellen ja räpsytellen.

Melkoinen söpöläinen.

Kun olivat tutkailleet toisiaan kiinnostuneina ja hyväntahtoisen oloisina jonkin aikaa, kyykistyin ja nostin Oivan syliini. Punainen kaveri lähestyi rauhallisesti ja vaihtoi nenätervehdykset Oivan kanssa. Sitten se tosin pikkuisen sähähti, joten siirryttiin etäämmälle. Siinä kaksikko sitten jatkoi toistensa katselua ja söipä Oiva vähän tuoretta heinääkin toisen kissan katsellessa tyynesti vähän matkan päästä.

Vasemmalla on jotain jännää molempien mielestä.

Lisäksi nähtiin erään naapuriperheen räggäri eräänä aurinkoisena päivänä. Sen meno valjaissa oli aivan erilaista, kuin ympäristöään innoissaan kiertelevän Oivan. Suloinen pehmopallero lähinnä istui paikoillaan ennen kuin raapi kotinsa ulko-ovea sisälle pääsyn toivossa. Ragdollia ulkoiluttanut poika kysäisi Oivan ikää (jo melkein 1v, huu) ja totesi: "Tää on jo kolme, mutta sun kissa on ainakin kymmenen kertaa rohkeempi." Taitaa olla abymaista nenäkkyyttä. Pitää päästä tutkimaan kaikki paikat ja tunkea kuononsa joka paikkaan. :D

Niin ja hei! Huomatkaa kuvien laadun paraneminen loppua kohden. Kyllä kunnon kameralla vaan saa paljon kivempia otoksia kuin kännykällä! Harjoittelen vielä uuden kameran käyttöä, mutta jo kokeiluräpsyt näyttää omaan silmään tosi kivalta verrattuna vanhan pokkarikamerani kuviin. Me likes!

Tässä vielä se kakkialle ehtivä nassu.