maanantai 8. syyskuuta 2014

Huoli nro 1

Olin lauantaipäivän reissussa. Oiva oli sen aikaa kotona hoitajan kanssa. Onneksi on kissaihmisiä lähipiirissä, niin päiväreissu ystävän vauvajuhliin onnistui. Retki Tampereelle sujui tosi hyvin ja palasin iloisella mielellä kotiin. Myös Oivan päivä oli sujunut hienosti hoitajan kanssa, vaikka lehtikorin vessakelpoisuus olikin toistamiseen testattu. Mitäs pienistä, kun on mäntysuopaa.

Illalla leikittäessäni Oivaa väsyksiin yöunia varten huomasin, että sillä oli silmissä rähmää. Vaaniessaan se myös räpsytteli etenkin vasenta silmäänsä epätavallisen paljon. Aamulla rähmää oli silmäkulmissa selkeät vihertävänkellertävät kokkareet. Samoin vasemman silmän räpyttely jatkui. Epäilykset saivat vahvistusta: vaikuttaa silmätulehdukselta. Onneksi Oiva ei aristanut kumpaakaan silmää, hinkannut niitä kovin paljoa tassuilla tai hieronut tavaroita vasten, niin ei tarvinnut hätäillä kissan vahingoittavan omia silmiään. Eipä siis muuta kuin ajanvaraus eläinlääkärille maanantaiaamuksi ja helpotuksen huokaus sitä, että ehdin ottaa kissalle vakuutukset alkuviikosta.

Reppana rähmälapsi.
Sunnuntai-iltana Oivan herätessä iltapäikkäreiltä tulehdus oli selvästi pahentunut. Unenpöpperöinen pentu ei meinannut avata silmiään aluksi ollenkaan ja pesi niitä kovasti. Minä olin saada sydänhalvauksen, kun rähmätilannetta tarkistaessani näin, miten paljon Oivan silmät olivat alkaneet punottaa. Soitin paniikkipuhelun Oivan synnyinkotiin kaimalleni. Sain kuulla paljon kaivattuja kokemuksen sanoja siitä, ettei kissa ole hengenhädässä. Omassa päässänihän olin jo hirveän huolissani. Ehdin maalailla kauhukuvia silmien verenvuodosta, sokeutumisesta ja ties mistä hirveyksistä. Säikähdyksen purkautuessa puhelun jälkeen Oiva ei ollut ainoa punasilmäinen asunnossa. Huoli alkoi helpottaa enemmän sitä mukaa, kun kissa virkistyi, leikki kanssani tuttuun tyyliin ja söi iltaruokansa hyvällä halulla.

Minulla on vahva aavistus, mistä Oiva on silmävaivansa saanut. Lauantaiaamuna ennen matkalle lähtöä siivosin pojan vessalaatikoiden pohjia kylpyhuoneessa. Kaadoin pesuvedet suoraan vessanpönttöön ja jätin kannen hetkeksi auki kumartuen kuivaamaan ekaa laatikkoa. Seuraavaksi kuului molskahdus. Kun käännyin katsomaan, näin Oivan loikkaavan pois pytystä ja ryntäävän täyttä vauhtia olohuoneeseen turvaan. Otin sen saman tien syliin ja huuhtelin pojan lämpimällä vedellä lavuaarissa. Onnistui ihmeen hyvin, pienestä vastustelusta huolimatta. Sylissä annetun puuhekuivauksen aikana Oiva jopa kehräsi tyytyväisenä. Veikkaan, että tuolta seikkailulta on tarttunut Oivan silmiin jotain ei-toivottuja juttuja, jotka aiheuttivat tulehduksen. Joten ihan vaan vinkkinä kaikille, joilla on kissa: pitäkää pöntön kansi aina visusti kiinni, ellei istuin ole käytössä. Vähintäänkin hoksatkaa sulkea vessanovi.

Eläinlääkäriltä saatiin vahvistus silmätulehdusepäilyksiin ja pojalle viikon silmätippakuuri. Kahdesti päivässä tippoja ja aamuin illoin silmien puhdistaminen keitetyssä vedessä kastetulla vanulla. Ekat pisarat onnistuin jo laittamaan. Nukkuvaa kissaa on suhteellisen helppo lääkitä, mutta kyllä Oiva selkeästi inhoaa, kun sen silmiin tiputetaan jotain outoa. Ensi maanantaina pojan silmien pitäisi olla kunnossa taas.

Näillä eväillä Oivasta tulee taas säihkysilmä. Ampparipurkissa on keitettyä vettä.

10 kommenttia:

  1. Voi Oivaa! Tuo huoli pienestä kissasta voi olla hirmuisen kova. Meillä Katla oli ehtinyt olla hieman kauemmin kun sai silmätulehduksen, ja samaan aikaan korvatulehduksenkin. Aiheuttajana tulehduksille taisi olla turhan rajut painimatsit Mori-isän kanssa.

    Mitä tulee noihin pissakokeiluihin, niin koitapa tarjota yksi laatikko jossa on jotain muuta kuiviketta. Ymmärsin, että teillä on käytössä pelletit? Tähän mennessä en ole kuullut yhdestäkään kissasta, joka valitsisi pellettivessan, jos saatavilla on jokin toinen kuivike.

    Perinteisessä bentoniittikissanhiekassa minua häiritsee se, että se tuodaan useimmiten Pohjois-Amerikasta, ja kaupungin jätehuolto edellyttää, että se laitetaan suljetussa pussissa kaatopaikalle. Tämä ei vain mahdu minun maailmankuvaani, joten meillä on käytössä puupohjainen paakkuuntuva Öko plus, vaikka veikkaisin, että kissat valitsisivat mikrohiekan, jos saisivat vapaasti päättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oivalle pelletit kelpaavat kyllä hyvin. Itse veikkaan, että lehtikoriin pissaaminen saattoi olla oman reviirin herruuden osoitus, kun kotiin tuli uusi ihminen, koska minun ollessa kotona Oiva on kahden ekan päivän jälkeen pissinyt vain vessoihinsa. Onko tuo Ökö plus biohajoavaa tavaraa ja miten nopsaan sitä kuluu? Jos hiekkaa joskus kokeilen, niin varmaan juuri tuota. Pelletit on vain niin ihastuttavan halpa, simppeli ja ympäristöystävällinen vaihtoehto, etten ihan hevillä lähtisi vaihtamaan, kun ne kissalle näinkin hyvin passaavat.

      Poista
    2. On biohajoavaa. Mä olen nyt näköjään tilannut n. 3 kuukauden välein 40 litran säkin tähän kolmen kissan talouteen. ja luonnollisesti tilaan sen uuden aina vasta kun edellinen pussi on tyhjä, eli pari päivää kituutellaan sillä hiekalla mitä laatikoissa on... Kahden kissan taloudessa, jossa kolli pissi pitkälti pönttöön, tuo 40l pussi riitti melkeinpä tuplaten pidempään. Sitten se mokoma lopetti pönttöön pissimisen samalla kuin merkkailunkin. Olisi mun puolesta saanut jatkaa, kun se säästi aika paljon hiekkaa.

      Poista
    3. Ok. Pitää laittaa korvan taakse. :)

      Poista
  2. Paranemisia Oivalle! Kaikkialle nämä ehtivätkin, pitää olla aina niin silmä tarkkana. :D Miekin suosittelen toisen kuivikkeen kokeilemista, jos hutipissailut jatkuu. Yleensä mikrohiekka on kissan mielestä miellyttävin käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oivan silmät näyttää jo paljon paremmalta. Saatiin selkeästi tehokkaita silmätippoja. :)

      Poista
  3. Tervehtymistä Oivalle! Täällä kokeillaan toiseen laatikkoon puupohjaista hiekkaa eli tuota Ököä, mutta kissat kyllä mielellään valitsevat kuitenkin sen mikrohiekan. Mutta molempi parempi, jos sulle tilan puoleen saa sen kaksi laatikkoa mahtumaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Oivalla on nyt kaksi pellettilaatikkoa. Hyvin se niillä käy. Katsotaan jatkossa, jos lehtikori yhä kiinnostaa kovasti, olisiko aihetta ottaa toisesta välipohja pois ja täyttää hiekkaversiolla. Tai sitten keksin vähemmän houkuttelevan paikan säilöä lehdet. :D

      Poista
  4. Höh, hävisiköhän kommenttini jonnekin? Taisinpa kommentoida jotain sen suuntaista, että meilläkin Rölli putosi pienenä vessanpönttöön, onneksi olimme kotona, koska se ei paniikissa päässyt yksin pois. Sen jälkeen sekä se itse, että me ihmiset olemme tarkasti katsoneet, että vessanpöntön kansi on kiinni.
    Meilläkin on Rosalla ollut jo pitkän aikaa silmätippakuuri menossa, joten meille on kehittynyt hyvä tapa laittaa ne. Kun itse käy kyykkyyn ja ottaa kissan takajalkojensa varaan jalkojen väliin ja toisella kädellä raottaa silmää, niin tipan saa helposti laitettua. Kissa ei pääse pois ja pää on sopivasti ylöspäin, niin tippa ei heti valu pois silmästä. Tietysti se voi olla pennun kanssa hankalampi toteuttaa ja meillä Rosa on muutenkin niin leppoisa, että tipat menevät ilman ongelmia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi hävitä, mutta tämä tuli onnellisesti perille. :) Meillä ei ole vielä virallista silmätippasysteemiä, mutta pääpiirteissään on mennyt tähän asti niin, että Oiva joko on melkein nukuksissa ja tippa menee suht näppärästi paijailun ohessa tai sitten olen ottanut kissan syliin, pitänyt paikallaan ja onnistunut laittamaan tipat silmää. Oiva on kylä liukas pakenemaan, kun huomaa vanutupot ja lääkepötkön, mutta olen koittanut tehdä hommasta edes vähän mukavampaa sille antamalle kalanameja toimenpiteen jälkeen. Välillä tuo ihmeotus jopa kehrää, kun pidän sen päästä kiinni ja tähtään tippaa linssiin. :D

      Poista