tiistai 12. toukokuuta 2015

Naapuruston kissoja

Oiva on kohdannut ulkoilun yhteydessä naapuruston muita kissoja. Tähän mennessä ollaan tavattu kolme vapaasti kulkevaa vierasta kattia.

Ensimmäisenä tutuksi tuli iso valkomusta kissa. Kuvastakin näkee, että otuksella olisi painimatsissa ollut massaetu puolellaan. Ihan hauskan näköinen löllykkä, joka jutteli kovasti Oivan kanssa. Mulla oli kuitenkin pieni pelko siitä, mitä vieras kissa tekisi, jos pääsisi ihan Oivan lähelle, niin pidettiin turvaväliä.
Kissat kytiksellä.
Toinen naapurustokatti tarkkaili Oivaa piha-aidan takaa pensaasta. Mourusi paljon, vaikka välillä räpsytteli myös silmiään. Oiva kurlutti takaisin ja koitti kiskoa kissakaverin luokse - jälleen tuloksetta kiitos mamman fleksijarrusormen.
Kisu piilossa aidan alla.
Kolmas tuttavuus on ollut punainen rivitalopihan kissa. Leppoisa karvapallo, joka katseli Oivaa pitkään vähän matkan päästä silmiään pehmennellen ja räpsytellen.
Melkoinen söpöläinen.
Kun olivat tutkailleet toisiaan kiinnostuneina ja hyväntahtoisen oloisina jonkin aikaa, kyykistyin ja nostin Oivan syliini. Punainen kaveri lähestyi rauhallisesti ja vaihtoi nenätervehdykset Oivan kanssa. Sitten se tosin pikkuisen sähähti, joten siirryttiin etäämmälle. Siinä kaksikko sitten jatkoi toistensa katselua ja söipä Oiva vähän tuoretta heinääkin toisen kissan katsellessa tyynesti vähän matkan päästä.
Vasemmalla on jotain jännää molempien mielestä.
Lisäksi nähtiin erään naapuriperheen räggäri eräänä aurinkoisena päivänä. Sen meno valjaissa oli aivan erilaista, kuin ympäristöään innoissaan kiertelevän Oivan. Suloinen pehmopallero lähinnä istui paikoillaan ennen kuin raapi kotinsa ulko-ovea sisälle pääsyn toivossa. Ragdollia ulkoiluttanut poika kysäisi Oivan ikää (jo melkein 1v, huu) ja totesi: "Tää on jo kolme, mutta sun kissa on ainakin kymmenen kertaa rohkeempi." Taitaa olla abymaista nenäkkyyttä. Pitää päästä tutkimaan kaikki paikat ja tunkea kuononsa joka paikkaan. :D

Niin ja hei! Huomatkaa kuvien laadun paraneminen loppua kohden. Kyllä kunnon kameralla vaan saa paljon kivempia otoksia kuin kännykällä! Harjoittelen vielä uuden kameran käyttöä, mutta jo kokeiluräpsyt näyttää omaan silmään tosi kivalta verrattuna vanhan pokkarikamerani kuviin. Me likes!
Tässä vielä se kakkialle ehtivä nassu.

8 kommenttia:

  1. Ihania kisunaapureita siellä. Mua niin korpee kun Pena ei yhtään viihdy ulkona ja mä niin haluaisin esitellä sitä koko maailmalle. :)
    Minkäs kameran hommasit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut onneksi Penalla on nyt vaunut, niin pääsee tarkkailemaan ympäristöä suojaisasta vinkkelistä pihalla. :)
      Panasonic Lumix DMC-GM1 on uuden kameran virallinen kirjainjana. Hirveesti kaikkia ominaisuusjuttuja, joista olen toistaiseksi suhteelisen pihalla. Onneksi on käyttöohjeet sitä hetkeä varten, kun malttaa perehtyä syvällisesti.

      Poista
  2. Onpa teillä paljon kiinnostavia tuttuja naapurustossa. Meillä on lähinnä hirveästi koiria.. Yhtään kissaa en ole vielä nähnyt. Kiva juttu tuo uus kamera. Kännykällä kuvailu on kyllä kieltämättä helpompaa, mutta lopputulos palkitsee, jos jaksaa roudailla kameraa mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiria tässä meidänkin lähistöllä kulkee paljon, mutta Oiva suhtautuu niihin aika rauhallisesti = pörhistelee, tuijottaa ja joskus murisee turvallisen välimatkan päästä. Ei lähde ryntäilemään karkuun onneksi isompiakaan koiria enää. Toiset kissat on selvästi jännempiä Oivan mielestä. Vielä kun voisin lukea Loivelon ajatuksia sen suhteen, pyrkiikö se leikkimään vai tappelemaan vieraiden kisujen kanssa, kun pyrkii niiden lähelle. :D

      Poista
  3. Teillä on oikein kissakas naapurusto! Harmi tosin, että niin moni on vapaalla jalalla. :/ Onnea uudesta kamerasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks! Täällä ei juuri muita valjastelevia kissoja kohtaa naapurin räggärin ja Oivan lisäksi. Itse en uskaltaisi päästää kissaa yksin ulos. Olisin liian huolissani autoista, koirista, varomattomista lapsista, muista kissoista ja kissavihaajaihmisistä.

      Poista
  4. On sulla rohkea kissa :-). Täällä ei valjaissa ollessa saisi olla mitään ylimääräisiä ääniä (eikä varsinkaan tutustumaan haluavia koiria :-D), silloin mennään lujaa häntä ojossa piiloon ja karkuun. Pipsu on rohkeampi, mutta Miiru saa edelleen sätkyn äänistä. Käytän suosiolla valjastelemassa joko myöhään illalla tai aikaisin (sunnuntai)aamuisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkea tai sitten uteliaisuus jyrää arkuuden yli. Oon joka tapauksessa iloinen, että Oiva on reipas valjastelija. :)

      Poista