Pentu(muisteloita)

Palaan vielä tarkemmin aiheeseen Oiva 2-v.

Oiva on jo kaksivuotias kastraattikollin köllykkä. Poitsun kasvaessa tuntuu jännältä muistella taakse jäänyttä pentuaikaa. Ilman vanhojen blogitekstien lukemista en varmaan olisi muistanut enää kunnolla, millainen suloinen pikkuriiviö Oiva oli naperona.

Oiva on rauhoittunut aivan valtavan paljon siitä, kun oli nelikuinen rasavilli. Pikku-Oivan harrastuksiin kuului muun muassa ihmisten jalkojen kimppuun hyökkäileminen painimatsin kaipuussa, eikä sylissä vaan voinut pysyä hetkeäkään. Ei voinut. Se oli tylsää ja plääääh. Pois pyrittiin puremalla käsiä. Nykyisin en edes muista, milloin Oiva olisi viimeksi yrittänyt kurmuutaa kenenkään kinttuja. Se touhu onneksi saatiin kitkettyä pois. Ja kuten olen jo monesti kertonut, sylissäkin on nykyään ihan mukavaa, jopa kehruuttavan kivaa.

Yhä syötävän suloinen, mutta paaaaaaaljon rauhallisempi.

Ja se malttamisen määrä, joka Oivalle on kertynyt! Naperona kärsivällisyyttä ei ollut. Mamma ruokalautaselle oli tungettava heti, koko ajan ja varsinkin silmän välttäessä kuin rasvattu salama. Omaa ruokaa piti kärkkyä pöytätasolla ja pyörien ympyrää. Vaan nykyään - ah, tunnen suurta ylpeyttä kertoessani tämän - Oiva hyppää keittiötasolta lattialle odottamaan ruokaansa ja mikä vielä ihmeellisempää, voin laittaa asioita jääkaappiin ruokailun aikana ja kääntää selkäni hetkeksi ilman, että kissa on sekunnin murto-osassa vedellyt ruokaani kitusiinsa. Oiva on todennut, että mamma syödessä pöydällä voi istua nätisti, niin ehkä saattaa saada vähän jotain pientä maistiaista. Se ei enää tunge kuonoaan lautaselle, vaan seurailee sivusta tai lähtee omiin hommiinsa. Poikkeus tähän on vain maksalaatikko, jota Oiva mussuttaisi mielellään samaan aikaan kanssani. Silloinkin uskoo loppujen lopuksi tuuppimista tai lattialle nostamista. Tämä on pienoinen ihme verrattuna aikaan, jolloin jokainen ruokailu kotona sisälsi jatkuvaa kissan tönimistä kauemmaksi.

Tältä Oiva näytti ipanaiässä.

Ovestakin on nykyään paljon helpommpi kulkea, kun Oiva osaa enenevässä määrin odottaa eteisen puolella, eikä ole luikahtamassa rappukäytävään. Ja luikahdusyrityksetkin ovat paljon hitaampia ja harkitsevampia kuin pentuna, jolloin Oiva vain suhahti karkuun pienimmästäkin rakosesta tilaisuuden tullen.

Hutipissailu on loppunut jo aikoja sitten. Tiskialtaasen ei ole päässyt kissankusia iäisyyteen ja Oiva voi nykyään tehdä vessalaatikoihin jopa isot että pienet tarpeet vierekkäin. Kuivikkeen vaihtaminen hienojakoisempaan on varmaan vaikuttaa aikuistumisen ohella. Joka tapauksessa on suuri JES, että tiskiallas on päästetty eläkkeelle varavessan tehtävistä.

Miksi sitten olen halunnut palautella Oivan pentuaikaa mieleen? Syy löytyy alla olevasta kuvasta.

"Minäkö?"

Tämä on Northalla Sparkling, tuttavallisemmin pentunimeltään Jalo. Sydänrosvoksi osoittautunut ocicat-pentu saapuu seuraksemme elokuun ensimmäisellä viikolla. Oiva saa siis pikkuveljen ja minä toisen kissavauvan riemukseni!

Hyvää juhannusta!

Päivitysvälin virttymisestä huolimatta olemme täällä yhä. Tässä välillä on tapahtunut lähinnä seuraavanlaista:

1) Oiva täytti 2 vuotta noin kuukausi sitten.

Köllykkä täytti vuosia rennonletkeällä otteella.

2) Liityimme valjaiden osalta tyytyväiseen Vänttis-kerhoon.

Orvokinsiniset valjaat on kivat ja helpot pukea päälle!

3) Emäntä sai maisteriopintonsa valmiiksi! Jes!

4) Perusarkea. Hyvää kuuluu ja kesää vietetään rentoillen.

Seuraavien kesäisten kännykkäkuvien myötä toivotamme hyvää juhannusta kaikille!

Ihana kesä!

Hassu ilme heinikossa.

Oiva 1-v!

Oivalla on tänään ihka ensimmäiset synttärit. Pikkupoika on kasvanut isoksi, mutta on vieläkin mamman mussukka - jopa enemmän kuin aikaisemmin.

Yks vee jo? Ou nou, ikäkriisi!

Tästä piiperöstä...

Tui!

...on kasvanut komea hurmuri.

Isompi tui!

Kun vertaa nyt yksivuotiasta Oivaa siihen pikkurimpulaan, jonka sain kaverikseni elokuun lopulla, voin rehellisesti sanoa, että ikä on tehnyt Oivasta entistäkin ihanamman. Olihan se pentuna supersöpö yliaktiivinen häslä, mutta natiaisen sylikärsivällisyys oli erittäin rajallinen. Hampaat ja potkutusvarpaat olivat kiinni käsissä alta aikayksikön, jos vauvaa pidettiin sylissä kymmentä sekuntia kauemmin tai erehdyttiin koskemaan sen vatsaa. Nyt Oiva-Loiva on selvästi rauhoittunut. Se malttaa välillä jopa nukahtaa syliin vauva-asentoon (!) kellistettynä, jos yleisfiilis viittaa päikkäreihin. Mahasta saa rapsuttaakin ilman, että silittäjää yritetään välittömästi tappaa. Jos Oiva saa tarpeekseen mussukoinnista, se haukkaa ilmaa varoitukseksi tai siirtyy muualle. Aika huikeaa kehitystä - mamma tykkää!

Kainalossa on nykyään ihan mukavaakin välillä.

Vaikka syntymäpäivän kunniaksi kehuja ja toivotuksia on ripoteltu ennen kaikkea sankarille itselleen, haluan osoittaa muutaman ylistyssanasen myös kaikille meidän blogin lukijoille. Reksiteröityjä teitä on jo 19, mikä lämmittää kovasti mieltä ja rekisteröimättömiäkin lienee tietääkseni ainakin kourallinen. On tosi kivaa, kun jaksatte seurailla meidän kuulumisia. Ilman rivejä plärääviä silmiä ja teidän jättämiä kommentteja kissallisesta elämästä kirjoittaminen ei olisi näin hauskaa. Iso kiitos teille! Teiltä on saanut paljon vertaistukea kattihössötykseen. Toivottavasti seurailette meitä jatkossakin. :)

Oivan aakkoset

Oiva on asustellut luonani nyt kuukauden. Kissalla ja minulla alkaa olla jo melko selkeä yhteisymmärrys päivän kulusta ja yhteisistä säännöistä (mamia ei purra ja mamin lautaselle/lasiin ei tungeta - vastapainoksi minä pidän kissasta huolen: ruokin, aktivoin ja paijaan). Paljon on opittu toisistamme kuukauden aikana. Näin ollen merkkipäivän kunniaksi luvassa ovat Oivan aakkoset:

A = Abyvariantti, Oivan rotu.
B = Bakteerit, jotka menivät silmiin vessanpönttöseikkailun seurauksena ja aiheuttivat silmätulehduksen (ja mammalle melkein sydärin).
C = Coucou Crunchy Pillow Chicken&Cheese. Ykköslempparinami.
D = Dvd-soitin, joka säikäytti Oivan pahanpäiväisesti männä viikolla osoittamalla elonmerkkejä. Levyn ulos sylkeminen oli kissan mielestä selvä uhkailuele.
E = Eranthis Hyemalis, eli keltavuokko latinalaisittain. Löytyy Oivan virallisesta nimestä.
F = Fiksu pentu. Tietää juosta paikalle, kun otan sen ruokalautasen esille, kun avaimeni helähtävät tai liikun eteisessä (koska on hoksannut, että ovesta pääsee ulos jännään maailmaan). Osaa nyt myös istua käskystä ja harjoittelee takajaloilla seisomista.
G = Galaxy, Jackson. Jenkkilän kissakuiskaaja, jonka neuvot ovat säästäneet emännän monelta ihmetykseltä ja Oivan turhilta väärinymmärryksiltä.
H = Hiirilelu, jonka sisalpinta on jyrsitty jo melkolailla irti. Jäljellä on rapiseva harmaa muovipallero kuminauhan päässä.
I = Iso poika! Syö hyvin ja on kasvanut aivan kauhean paljon heinäkuusta, jolloin näin pikku mussukan ensimmäisen kerran.
J = Johanna, eli mama, eli ruokkiva käsi.
K = Kahelikohtaus, jonka aikana Oiva juoksee ja ryntäilee, loikkii ja sinkoaa salaman lailla kiipeilypuun latvaan, sieltä lattialle, sängyn alle ja keittiöön.
L = Lapset. Niitä Oiva arastelee, vaikka onkin muutaman tutumman kohdalla alkanut reipastua.
M = Mehiläiset ja ampiaiset, ne maailman kiinnostavimmat pörriäiset, jotka Oiva huomaa sillä sekunnilla, kun raitasurisija osuu lähelle. Pojan harmiksi olen sen oman turvallisuuden nimissä tylsimys, enkä anna jahdata pistäviä pörriäisiä.
N = Naapurit, jotka eivät ole enää aivan niin pelottavia tullessaan vastaan ulkona.
O = Oippu, Oivelo, Oippula ja ne muut väännelmät Oivan hienosta nimestä. Oiva on myös hyvin osallistuva katti ja virallinen laadunvalvoja kaikessa, mitä sen lähellä tehdään.
P = Päikkärit, joita Oiva nukkuu monta kertaa päivässä (toisin sanoen emännälle otolliset hetket tehdä omia juttuja).
Q =Kirjain, joka voisi olla kuva lihavasta kissasta takaa päin katsottuna (pyöreä takamus ja häntä). Välillä mua hirvittää, tuleeko Oivasta isona pallo, mutta toivottavasti ei. Ainakin toistaiseksi poitsu osaa lopettaa syömisen kun maha on täynnä ja taitaa ruoan lautaselle jättämisen jalon taidon. Pitää olla tarkkana ruokamäärien kanssa, jos Q-muoto meinaa yllättää.
R = Riista. Komea turkinväri.
S = Sydän ja sisäelinseos. Paras herkkuruoka, josta lautanen nuollaan aina puhtaaksi.
T = Tuoksu. Oiva tuoksuu tosi hyvältä! Sen pään nuuhkimisesta tulee aina mukava mieli.
U = Ulkoilu on Oivasta kivaa. On se usein jännääkin, muttei missään nimessä liian pelottavaa. Oiva kehrää, kun valjaat laitetaan päälle, mikä kertoo aika selkeästi pihalla kuljeskelusta tykkäämisestä.
V = Viikset. Ne ovat kasvaneet jo aika hyvin, kun Fii-mamma ei ole ollut niitä katkomassa.
W = Wiiuuuh! Eli se, kun Oiva loikkaa nanosekunnissa rapinatunnelin läpi saaliinsa kimppuun.
X = Xylimax-pastillirasiat, joihin olen jemmannut Oivan nameja.
Y = Yöt, jotka Oiva nukkuu kiltisti mamman jalkojen vieressä.
Z = Zini, eli Oivan sininen sisko.
Å = Ånnelliset aamuhetket, kun Oiva asettuu syliin kehräämään emännän syödessä aamupalaa ja lukiessa/selatessa nettiä.
Ä = Ääni, joka Oivalla on usein pieni ja säälittävä. Paitsi automatkoilla, jolloin se huutaa kuin taivas olisi putoamassa niskaan.
Ö = Ötökät on kiinnostavia ja maukkaita. Oiva tutkii hämähäkkejä, matoja, muurahaisia ja kärpäsiä tökkien, nuuskien, maistellen ja sylkien ulos suusta. Kun mönkiäinen on lopullisesti kuollut, Oiva syö sen.

Eikä yhtään tyhjää kirjainta listassa, jee!
Lopuksi kuva tämän aamun ånnellisesta lötköilystä mamman vieressä.

Johan tässä oltiin pari tuntia hereillä.