lauantai 8. marraskuuta 2014

Kuka pelkää lunta?

Ei nimittäin ainakaan Oiva!
Eilen meidänkin nurkille oli satanut kunnon ensilumi, jes! Pikkuisista lumiharsoista Oivalla oli jo kokemusta, eivätkä ne aiheuttaneet oikeastaan minkäänlaisia reaktioita ulkoillessa. Nyt lunta oli kuitenkin kunnolla. Minä innokkaana päästin Oivan tutustumaan ihmeaineeseen heti eilen aamulla parvekkeelle. Kissan istumalauta oli peittynyt lumeen, mutta Oivalla ei kauaa nokka tuhissut, kun se oli jo kaivamassa sitä esiin.

Pari tuntia myöhemmin lähdettiin ihan kunnolla tutustumaan talviseen maisemaan valjastellen. Oiva ei ollut pitkään hämillään lumen suhteen. Pari kertaa se kokeili kynnysportaalta tassulla, että uskaltaako mössöön astua vai ei. Hyvin uskalsi, eikä sitten muuta kuin tutkimaan valkeuden verhoamaa reviiriä.
Ei pelota yhtään!
Lumivaaniskelija.
Minusta näytti, että lumi oli Oivasta hauska ja jännä juttu. Se loikki, juoksenteli, hyökkäili peittyneiden risujen kimppuun ja kaivoi pieniä koloja lumeen.
Hankipönötyskuva.
Korvillekin satoi lunta, mutta se ei menoa haitannut.
 Ja Oiva hoksasi, että lumella on paljon parempi peitellä pissat kuin maahan jäätyneillä lehdillä.
Ette varmaan arvaa mihin kohtaan Oippu lirautti.
Lumimies viihtyi ulkona tunnin verran. Tänään mentiin uudelleen puolikkaaksi. Olisi viihtynyt varmaan pidempäänkin, mutten tällä kertaa päästänyt sitä kytikselle lintulaudan alle. Saatiin pyyntö pitää kissa sieltä poissa, että tirpat uskaltavat syödä. Vaikka minun empiirisen havainnointini mukaan ne tipuset kyllä menee laudalle, vaikka me oltaiskin vieressä. Olen vakuuttunut, että linnut lähinnä nauraa Oivalle, joka seurailee niitä narun päässä, eikä ikinä ole ollut lähelläkään saada talitinttiä kiinni. Mutta ei viitsi tahallaan aiheuttaa pahaa mieltä, kun kerran pyyntö esitettiin ihan asiallisesti. Kattellaan tipusia vähän etäämmältä tästä lähtien ja rymytään metsässä toisella puolella taloa.
Kuten näkyy, ei ne tintit nyt niin paljoa Oivaa pelkää. Parhaimillaan yksi hyppi noin puolen metrin pässä Oivan nenästä.

7 kommenttia:

  1. Ihana Oiva! Näyttää tosiaan viihtyvän hyvin lumessa.
    Meinaatko ulkoiluttaa sittenki vielä ku on pakkasta kunnolla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu pitkälti siitä, miten pitkään tuo uskaltautuu pihalle. Sain Oivan synnyinkodista joskus ohjenuoraksi, että kyllä kissa sitten laittaa jarrut pohjaan, kun ei halua mennä pihalle ja tietää itse milloin on liian kylmä. Saas nähdä. En ainakaan kauhean kovilla pakkasilla aio ulkoiluttaa, koska vaikkei kissan tassut jäätyiskään, niin mun varpaat jäätyy, jos pitää töröttää paikallaan kovilla miinuslukemilla. :P

      Poista
  2. Rohkea retkeilijä :-). Mutta tosi hyvä, ettei Oiva pelkää mitään vuodenaikaa vaan haluaa olla ulkosalla. Ihania talvikuvia, voi kun tänä vuonna tulisikin kunnon talvi.

    VastaaPoista
  3. Linnut osaa tosiaan ärsyttää. :D Meilläkin tuli kerran pieni tiainen hyppimään maahan parin metrin päähän Haikusta... Kaverin kissa, joka saa olla ulkona narussa itsekseen, pyydystää usein lintuja juuri sen vuoksi, että ne tulee lähelle härnäämään eivätkä ehdi ajoissa pakoon.

    Upeita lumikuvia! Varmasti kiva leikkikenttä tuo lumi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnut on kauhean mielenkiintoisia, mutta pihapiirin oravat on Oivasta vielä jännempiä. Sellaisen nappaaminen on ollut jopa lähempänä, mutta olen ollut tarkkaavaisena flexin päästä, niin ei ihan ole tärpännyt. Jotenkin mystisesti naru loppunut viimehetkellä. :D

      Poista