Arkkivihollinen

Kuten jokaisella sankarilla, myös Oivalla on oma arkkivihollisensa. Se on kaiken pahan alku ja juuri. Pelottava ja epäilyttävä kuin mikä. Pitää kummallista ja uhkaavaa ääntä. Liikkuu ja rutisee. Mikä pahinta, se herää henkiin aina uudelleen ja uudelleen, ennustamattomasti ja silloin tällöin.

Hyvät lukijat, saanko esitellä: mun DVD-soitin.

Oiva on vihannut laitetta pikkupojasta saakka. Kun laite menee päälle, Oiva tulee heti kyyläämään, mitä huriseva hökötys meinaa. Karvat pörhistyvät, silmät laajenevat ja kissa kiertelee soitinta varuillaan sekä säpsähtää, jos sitä koskettaa laitteen rutistessa. Kun laite on ollut aikansa päällä, Oiva jää joko lähelle pitämään vihollistaan silmällä tai lähtee nukkumaan kauemmas turvaan sängylle. Joskus Oiva sähisee käynnistyvälle masiinalle, koska levyaseman liike on selvästi uhkaava ele tekniseltä robotilta. Kerran poika jopa uskaltautui iskemään sitä tassulla. Tosin mäjäyttäminen taisi säikäyttää Oivan pahemmin, kun DVD-soittimen. Levyasema päästi tassusta saadessaan kolahduksen, jonka jäljiltä Oiva hyppäsi ilmaan ja juoksi karkuun. Soitin on ihan ok, jos se on pois päältä, joskin silti sitä pitää välillä kartella, eikä Oiva tykkää leikkiä vihollisensa edessä. Namin se sentään uskaltaa hakea nukkuvan laitteen päältä, mutta mitäpä sitä ei ruoan eteen tekisi. Mun ahne reppana. <3