perjantai 22. heinäkuuta 2016

Pentu(muisteloita)

Palaan vielä tarkemmin aiheeseen Oiva 2-v.

Oiva on jo kaksivuotias kastraattikollin köllykkä. Poitsun kasvaessa tuntuu jännältä muistella taakse jäänyttä pentuaikaa. Ilman vanhojen blogitekstien lukemista en varmaan olisi muistanut enää kunnolla, millainen suloinen pikkuriiviö Oiva oli naperona.

Oiva on rauhoittunut aivan valtavan paljon siitä, kun oli nelikuinen rasavilli. Pikku-Oivan harrastuksiin kuului muun muassa ihmisten jalkojen kimppuun hyökkäileminen painimatsin kaipuussa, eikä sylissä vaan voinut pysyä hetkeäkään. Ei voinut. Se oli tylsää ja plääääh. Pois pyrittiin puremalla käsiä. Nykyisin en edes muista, milloin Oiva olisi viimeksi yrittänyt kurmuutaa kenenkään kinttuja. Se touhu onneksi saatiin kitkettyä pois. Ja kuten olen jo monesti kertonut, sylissäkin on nykyään ihan mukavaa, jopa kehruuttavan kivaa.
Yhä syötävän suloinen, mutta paaaaaaaljon rauhallisempi.
Ja se malttamisen määrä, joka Oivalle on kertynyt! Naperona kärsivällisyyttä ei ollut. Mamma ruokalautaselle oli tungettava heti, koko ajan ja varsinkin silmän välttäessä kuin rasvattu salama. Omaa ruokaa piti kärkkyä pöytätasolla ja pyörien ympyrää. Vaan nykyään - ah, tunnen suurta ylpeyttä kertoessani tämän - Oiva hyppää keittiötasolta lattialle odottamaan ruokaansa ja mikä vielä ihmeellisempää, voin laittaa asioita jääkaappiin ruokailun aikana ja kääntää selkäni hetkeksi ilman, että kissa on sekunnin murto-osassa vedellyt ruokaani kitusiinsa. Oiva on todennut, että mamma syödessä pöydällä voi istua nätisti, niin ehkä saattaa saada vähän jotain pientä maistiaista. Se ei enää tunge kuonoaan lautaselle, vaan seurailee sivusta tai lähtee omiin hommiinsa. Poikkeus tähän on vain maksalaatikko, jota Oiva mussuttaisi mielellään samaan aikaan kanssani. Silloinkin uskoo loppujen lopuksi tuuppimista tai lattialle nostamista. Tämä on pienoinen ihme verrattuna aikaan, jolloin jokainen ruokailu kotona sisälsi jatkuvaa kissan tönimistä kauemmaksi.
Tältä Oiva näytti ipanaiässä.
Ovestakin on nykyään paljon helpommpi kulkea, kun Oiva osaa enenevässä määrin odottaa eteisen puolella, eikä ole luikahtamassa rappukäytävään. Ja luikahdusyrityksetkin ovat paljon hitaampia ja harkitsevampia kuin pentuna, jolloin Oiva vain suhahti karkuun pienimmästäkin rakosesta tilaisuuden tullen.

Hutipissailu on loppunut jo aikoja sitten. Tiskialtaasen ei ole päässyt kissankusia iäisyyteen ja Oiva voi nykyään tehdä vessalaatikoihin jopa isot että pienet tarpeet vierekkäin. Kuivikkeen vaihtaminen hienojakoisempaan on varmaan vaikuttaa aikuistumisen ohella. Joka tapauksessa on suuri JES, että tiskiallas on päästetty eläkkeelle varavessan tehtävistä.

Miksi sitten olen halunnut palautella Oivan pentuaikaa mieleen? Syy löytyy alla olevasta kuvasta.
"Minäkö?"
Tämä on Northalla Sparkling, tuttavallisemmin pentunimeltään Jalo. Sydänrosvoksi osoittautunut ocicat-pentu saapuu seuraksemme elokuun ensimmäisellä viikolla. Oiva saa siis pikkuveljen ja minä toisen kissavauvan riemukseni!

12 kommenttia:

  1. Ooooooh! Onnea perheenlisäyksestä! Ihan mahtavaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On mahtavaa, vaikka kyllä alkutäpinä tästä varmasti arkistuu, kun uusi pirpana saapuu villipetomaisen energiamäärän kanssa. Katotaan miten pian olen helisemässä sen kanssa. :D

      Poista
  2. Oi ihanaa, onnea uudesta perheenjäsenestä! Aikuisissa kissoissa on kyllä monta hyvää puolta. Onneksi pennut ovat niin söpöjä, että riiviövaihetta kestää sen voimin paremmin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Söpöyden voimin ja tuudittautuen siihen, että kyllä se siitä jossain kohtaa vähän rauhoittuu. :)

      Poista
  3. Voi ei mitä uutisia! <3 Oivasta on varmaan tosi hauskaa saada leikkikaveri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti! Jännää nähdä, millainen Oivan ensireaktio pentuun tulee olemaan.

      Poista
  4. Iiiiihhhh, nyt iski kyllä kateus oikein isolla vaihteella! :))) Ocibeibi! <3 Onneksi pääsee blogin kautta myös tämän pikkuisen elämää seuraamaan. Vastahan Oivakin tosiaan oli tuollainen mini! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsee pääsee! :) Niin se aika rientää, kun mini-Oivasta on kasvanut jo aikuinen isoveikaksi ocibeibille. <3

      Poista
  5. Voi miten suloinen Jalo! Onneksi Oivan pentuajat eivät ole niin kaukana, että olisi ihan kokonaan unohtunut millaista on elo aktiivisen pikkukisun kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ja Jaloa moikatessa sillä ja sisaruksilla oli niin mahdoton riehuhepuli, että muistui hyvin konkreettisesti mieleen pentukissaan mahtuva energiamäärä. :D

      Poista
  6. Aaaaaaa ihana pentu ja ihanaa, että Oiva saa kisukaverin! ♥ Paljon onnea tulevasta perheenjäsenestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oiva on varmasti hyvillään rymykaverista, kunhan ehtii vähän totutella reviirin jakamiseen. :)

      Poista