Kotona taas

Palailtiin takaisin kotiin Oivan kanssa vajaa kaksi viikkoa sitten. Äiti tarjosi autokyydin, joten kaikki tavarat saatiin köijättyä perille yhdellä reissulla. Ja! Oiva oli kantokopassa rauhallisemmin, kuin vielä kertaakaan autossa matkustaessaan. Joko äidin Kia antaa poikkeuksellisen hiljaisen ja tasaisen kyydin, Oiva alkaa hiljalleen tottua autossa kärsimiseen tai sitten matkavilttiin suihkautettu Feliway auttoi rentoutumaan. Maukumista kuului tälläkin kertaa, mutta ei läheskään yhtä kovalla volyymillä tai yhtä usein kuin ennen. Ja minä kun etukäteen menin lupailemaan metelikonserttia kuskille ja saattamaan lähteneelle pikkusiskolleni. Ehkä Oiva olikin vain vieraskorea...

Oiva asettui takaisin yksiöelämään nopeasti. Oman nojatuolinsa se valtasi heti ja raapimapuusta poju oli silminnähden onnellinen. Pääsi pitkästä aikaa kiipeilemään kunnolla ja repimään sisalköyttä sydämensä kyllyydestä - lomalla kun oli tarjolla vain pieni raapimalauta ja vanha rottinkikori.

"Ei kai tarvii jättää omaa nojatuolia ja vilttiä yksin pitkään aikaan?"

Jotta Oivalla olisi hauskaa yllättäen kutistuneella lattiapinta-alalla, päätin yksi ilta ottaa sakset ja mattoveitsen kauniiseen käteeni ja rakennella vähän pahvivirikkeitä taattuun tee-se-itse-tyyliin. Lopputuloksena oli tämä:

Linnake alá emäntä.

Laatikot yhdistävä tunneli ei ole kiinni kummassakaan isommassa kammiossa, mikä tekee siitä aika huteran. Erilliset osaset on kuitenkin helppo siirtää sängylle imuroinnin ajaksi.

Aktivoinnin lisäksi pahvilinnakkeen tarkoitus on pitää Oiva poissa keittiön tasojen alta. Olen tukkinut sinne johtavan kolon pahvinpalalla (pahvista on moneksi!) ja teipillä jo aikoja sitten, mutta pari kertaa siellä seikkailtuaan Oiva muistaa, että kivan ahdas ja pimeä paikka on olemassa. Mokoma yrittää välillä raapia tietä sinne ja voittaa pahviblokkauksen. Jospa linnake tarjoaisi samat hauskuudet sallitusti. Ainakin kuivanamien perässä sinne kelpaa syöksähdellä.