perjantai 30. tammikuuta 2015

Rakkaastani on tullut pullukka

I have a confession to make. Minusta on tullut pullukan kastraattiabyn mamma.
"Pullukka? Minkö muka?"
Kuten olen kertonut, Oivalla on ollut pennusta asti hyvä ruokahalu. Kaikki maistuu ja syödä voi just niin paljon, kuin lautaselle laitetaan. Aina ruokakaapin oven käydessä pitää tulla vaatimaan uutta annosta, vaikka olisi vasta syönyt (jolloin ei kylläkään ole mitään lisäpöperöitä herunut). Oivan mielestä päivän kohokohdat ovat aamiainen, päiväruoka ja iltapala.

En ole punninnut Oivaa säännöllisesti, mikä osoittautui virheeksi. Välissä on ollut kauhean pitkiä taukoja, enkä edes muista milloin olisin viimeksi noussut kissan kanssa puntarille, kunnes sitten vuodenvaihteen paikkeilla se tehtiin. Pieni oli järkytys, kun numerot näyttivät hurjia. Kahdeksan kuukautta vanha Oiva painaa jo 4,6 kiloa, eli aikuisen abyn verran. Niin että oho. Hupsista, miten tässä nyt näin kävi? Ja tietty kauhea syyllisyyden pistos, kun nyt mun murunen on pulleropallero, kuten pelkäsin käyvän. Huono äiti, hyihyi! Siihen päälle vielä pieni avuttomuuspanikointi, että mites tästä eteenpäin. Joten kirjoitin kilometrisähköpostin Oivan kasvattajalle, jossa selitin tilanteen ja pyysin kokeneemman neuvoja ongelmaan.
"Ainakin tästä kuvakulmasta näytän ihan hyvältä."
Oivan tilanne ei ole onneksi vielä ihan peruuttamattoman paha. Sen kylkiluut tuntuvat vielä liikoja kaivelematta sormiin, kun kylkiä hellästi puristaa, mutta pitkien mahakarvojen alle salakähmäisesti kehittynyt maharöllykkä kertoo ylimääräisestä painosta. Samoin Oivan nahan istuvuus tuntuu vähän löysältä, joten taitaa olla muuallakin kropassa jotain, mistä vähentää.

Sain kasvattajalta hyviä neuvoja siihen, miten Oivan ruokarutiineja voisi alkaa muokata kevyempään suuntaan. Ensinnäkin penturuoat on nyt aika vaihtaa aikuisten kissojen ruokiin. Lisäksi aletaan siirtyä nykyisestä n. 1/3 raakaruokaosuudesta kohti 2/3 raakapöperömäärää. Kun pullukoituminen nyt ikään kuin virallistui, olen alkanut kiinnittää päivittäisten aterioiden kokoon enemmän huomiota. Ainakin näin aluksi yksi annos saa painaa sellaiset 80g, jolloin lapsi saisi päivässä 240g ruokaa. Ennen päivittäinen määrä on annospurkkien/pussien koon mukaan vaihdellut 240-280 gramman välillä (jaettuna kolmelle aterialle), joten Oivan kattausten runsaus vähenee hieman. Aktivointileikeissä toisinaan käytetyt raksut jätetään nyt kokonaan pois, ettei tule niistä ylimääräistä energiaa laihduttavalle. Katsotaan, millaisiin ruokamääriin tästä vielä edetään, mutta onpahan jokin suuntaviiva, jolta aloittaa lihoneen abinan syömisten oikaisu.
"Mikä hätänä mami? Mitä isompi olen, sitä enemmän sulla on mistä tykätä. Eikö niin?"
Huhhuijaa. Että tällaista meillä. Ironista sinänsä, että ennen kun sain Oivan kotiin stressasin juuri näitä ruoka-asioita. Pohdin silloin monta kertaa, että osaanko nyt sitten pitää huolta, ettei syöppö kastroitu poika liho. En osannut. Kasvavan pennun lisääntyneen energiantarpeen ja kastroidun kissan ehtymättömän ruokahalun välillä tasapainoileminen osoittautui aloittelevalle kissanomistajalle liian haastavaksi. Ja kun ei ole mitään vertailukohtaa, kun Oiva on ensimmäinen koekaniini kissani. Arvaile siinä sitten, millainen syöminen on sopivissa rajoissa ja milloin menee överiksi... Onneksi voin kuitenkin onnistua saamaan painon aisoihin ennen kuin se karkaa enempää käsistä.
Oma olo helpotti huomattavasti, kun sain kasvattajalta apua hädässä. Kiitos vielä ihan näin julkisesti Ninalle rohkaisevasta apupaketista! Tässä oli yksi syy rotukissan ostamiselle; saa tukea ja neuvoja, kun niitä tarvitsee.

13 kommenttia:

  1. Ei nyt vielä kovin pahalta näytä, toki todellisen tilanteen tietää vain kokeilemalla. vaakaan ei ihan liiaksi kannata turvautua, koska abyt voivat olla täysikasvuisina hyvinkin erikokoisia. toki vaa'an kanssa näkee mihin suuntaan ollaan menossa.
    Kun lasket noita ruokien grammamääriä, niin älä laske raakaruokaa ja teollista märkäruokaa yhteen. Raakaruokaa riittää paljon vähempi määrä, se kun ei sisällä ylimääräisiä aineita, joita kissan elimistö ei pysty hyödyntämään. Meillä syödään lähes tulkoon pelkkää raakaa, ja tuo kastraattikotikissa, jonka ihanne paino on n. 4kg, syö päivässä n.90g lihaa. tällä määrällä tuo laihtui vuodessa kilon, kun se pahimmillaan painoi 5,2 kg. sitten taas tuo somppukastraatti ei kerää millään painoa itseensä, vaikka syö sellaiset 260g päivässä (mikä on enemmän kuin mitä mun tytöt syövät yhteensä). Morin syömisistä ei kannata ottaa esimerkkiä, sillä se on iso, sen ihannepaino olisi varmaan lähes 5,5kg, mutta kun siihen ei vain tuo massa tartu..

    Aktivointiraksuja en jättäisi pois, kun Oiva varmasti nauttii noista aktivointituokioista. sen sijaan muuta ruokamäärää voi vähentää sen mukaan kuinka paljon raksuja on ollut tarjolla. Tai sitten aktivointiin voisi etsiä jotain kevyempiä herkkuja.

    Ja ehdottomasti kasvattajan, ja muidenkin samanrodun ihmisten, tuki erilaisissa ongelmatilanteissa on korvaamatonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaaka on tosiaan aika suuntaa antava kapistus. Tänään Oivan paino näytti sen mukaan 4,3 kg, enkä ihan jaksa uskoa, että paino olisi vajaassa viikossa vähentynyt 300 grammaa. Heittelee nyt johonkin suuntaan taas kummasti.

      Aktivointia ei tietenkään jätetä pois ohjelmasta, vaikka raksujen käyttö jääneekin pois. Nuo Cosman kuivalihakuutiot toimivat yhtä hyvin ja ovat 100% lihaa. Olen niitä pilkkonut pieniksi paloiksi jo naksutinkoulutusta varten, niin samoilla hippusilla onnistuu muukin aktivointi. Jahtaamisleikeissä taasen laserpiste on ajanut raksujen aseman vallan toimivasti viimeisimmän viikon aikana. Sen perässä Oiva juoksee jopa innokkaammin, vaikkei pistettä voikaan syödä. :D

      Ja hyvä huomio tuo, ettei raakaruoan ja märkäruoan ravitsevuus mene yksiin. Perusjuttuja, mutta tällaiselle untuvikolle ei tee huonoa kuulla muistutuksia. :P Olisko sulla heittää arviota, millainen määrä raakaruokaa suunnilleen vastaisi 80g laadukasta märkäruokaa?

      Poista
  2. Eipä tuo näin ensimmäistä kissaansa elättävän silmiin kovin pullukalta näytä, mutta kai se sitten on jos niin sanotaan. Mulla on kanssa yks suurin huolista Penan kanssa just toi sapuska - osaanko ruokkia oikein ja saako tuo ruokaa tarpeeksi, mutta ei liikaa. Kamalan hankalaa kun se ei itse osaa sanoilla kertoa, että nyt ois oikeesti nälkä eikä vaan ruuan himo... Onneks on kasvattajat ja tää blogimaailman vertaistuki olemassa, niin ei ihan yksinään tarvi pähkäillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, vertaistuki on pop. Oivan pahimmat kyljyskuvat ei pääse blogiin asti. :D Ei se kauhealta pullukalta näytä muutoin kuin rötköttäessään littanana kyljellään tai paistikalkkunaksi käpertyneenä. Näppituntuma kertoo kuitenkin, että laihikselle mars.

      Poista
  3. Nyt pistit pahan, en oo ihan varma riittääkö mun perehtyneisyys vastaamaan tähän, mutta lähtisin liikkeelle proteiinin määrästä. sitähän kissa tarvitsee. lihassa sitä on n. 15-20 %, märkäruuissa taas riippuu täysin laadusta kuinka paljon sitä on.

    Laserpointteri on kyllä ihan paras. Mikä siinä mahtaakaan niin kovin kiehtoa.. toinen minkä perässä juostaan hulluna ihan läkähdyksiin asti on Birdie-keppi: http://www.zooplus.fi/shop/kissat/lelut/lelukepit/hoyhenlelut/142603 Pitkä keppi ja pitkä naru ja sitten vielä sulat aseteltu niin, että se pitää sellaista linnunsiipien kaltaista ääntä lentäessään, kissojen mielestä ihan vastustamaton. Harmi vaan että se muuttuu aika nopeasti kasaksi irtosulkia, kun joku saa sen kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi on hyvä lelukeppi! Meillä on sama. Nopeasti hajoaa, mutta korjailin solmuilla ja maalarinteipillä ja hyvin toimii taas.

      Poista
  4. Ei minustakaan näytä ollenkaan pahalta, mutta hyvä toki puuttua ongelmaan heti. :) Kissan laihduttaminen on hidasta ja hankalaa, lihomisen estäminen on paljon helpompaa.

    Lihominen on kyllä salakalavaa. Sompuilla sitä on vielä hankalampi huomatakin, kun niillä on peittävää karvaa. (Mistähän saatais mullekin..? :D) Puntari on kova sana! Varsinkin jos kissa on leikkaamattomana ollut huono syömään, niin sitähän ilolla katselee, kun se viimeinkin syö kunnolla. Kissa osaa myös loistavasti teeskennellä nälkäkuoleman partaalla olevaa, jolloin väkisinkin alkaa epäillä antavansa sille liian vähän ruokaa.

    Meillä on pari ahnetta kastraattimammaa, jotka molemmat olivat sellaisia nirsoja kuivan kesän oravia ennen leikkausta ja nykyään varastavat kaiken vähänkin syömäkelpoisen, kuten paprikat, pullat ja muut vastaavat kissanruuat. (...) Ei-punkeroiden puolesta olisi kiva pitää ruokaa vapaasti saatavilla, mutta noiden parin ahmatin takia meillä vallitsee tiukka ruokakuri.

    Tsemppiä solakoiden linjojen saavuttamiseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks! Onneksi Oiva ei sentään varasta ihan kaikkea omiin suihinsa. Osaa jo aika hyvin hillitä itsensä jopa mun jogurttien suhteen. :)

      Poista
  5. Ei Oiva minustakaan kovin pallerolta kuvissa näytä, mutta onhan se aina parempi puuttua ajoissa :) Onneksi kasvattajalta voi kysyä neuvoa. Minuakin stressaa aina ovatko kissan ruokamäärät sopivat vai onko liikaa vai liian vähän, varsinkin nyt kun tuo meidän siperiankissa Pöpökin kävi kastroitavana muutama viikko sitten.

    Enpä muuten ollutkaan aikaisemmin tätä blogia huomannut, taidan nyt jäädä seurailemaan Oivan kommelluksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokamäärät on jotain hämmentävän monimutkaista, kun luulisi, että senkun katsoo oikean annosmäärän purkin kyjlestä ja siinä se. Taitaa olla niitä juttuja, jotka oppii parhaiten yrittämällä ja erehtymällä.
      Tervetuloa vain seurailemaan meidän blogia! :)

      Poista
  6. Tsemppiä laihdutukseen! Laihtumisen tulee tapahtua hitaasti, joten siinä samalla sopiva ruokamääräkin selviää kun päivän ruoka-annosta vähentää pikkuhiljaa. :) Jos siirrytte 2/3 raakaan, muista lisäravinteet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitaasti, mutta varmasti. :) Multicatit ja kalkki multa löytyykin jo. Katselee sitten, josko jotain merilevää tai sinkkiä hankkisi vielä lisäksi, jos/kun raakaruoan osuus kasvaa.

      Poista
  7. Haastoin sut! :)
    http://kissankujeita.blogspot.fi/2015/02/viiden-haaste.html

    VastaaPoista