Hyvää joulua!

Minä ja Oiva toivotamme hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoille!

Kultanauha-Oiva.

"Aika jännä!"

Kummastunut tonttu.

Ja vielä se tunnelmallisempi versio.

Oivan päätös

Tuossa suunnilleen kuukausi sitten Oiva osoitti suurta päämäärätietoisuutta tekemällä selkeän valinnan: herra ei enää suostu käyttämään pellettejä hiekkalaatikossaan.

Näin lötköstä kissamussukasta löytyy yllättävää päämäärätietoisuutta.

Tarina menee kokonaisuudessaan niin, että ostin kokeiluksi säkin puupohjaista Öko Plussaa ihan vain vielä miettiäkseni ja kokeillakseni uudelleen, olisiko hiekka kissalle mieleisempää ja tuntuisiko laatikon siistiminen helpommalta, kuin pellettisysteemillä. Oivan mielipide oli selvä alusta lähtien. Hiekkaboksiin tehtiin kaikki pissit ja kakat, kun verrokkipelleteille käytiin pissimässä vain muutama kerta siinä vaiheessa, kun Öko oli ollut vaihtamatta jo pitkään. Ja siis nyt huomio kaikki! Mun vessaprinssini teki kahdet pisut - kahdet pisut - hiekkalaatikkoon siivoamiskertojen välissä. Mitä mitä? Yleensä vessaan ei ole voinut mitenkään mennä asioilleen, jos ekoja liruja ei ole putsattu veke. Arvio oli siis tämä: Oiva tykkää hienommasta hiekasta.

Noh, koska meillä nyt kuitenkin oli pellettejä vielä reilusti jäljellä, tuumasin että pitähään ne eka loppuun käyttää. Sen jälkeen hankittaisiin hiekkaa. Joten puuhiekat pois ja molempiin lootiin taas pellettiä. Toimi oikein hyvin viimeksi puupohjaisen kissanhiekan testaamisen jälkeen - pelletti kelpasi kuin aina ennenkin.

Luuletteko, että meni niin helpolla nyt?

Vaan mitä tapahtui tällä kertaa? Oiva alkoi pantata pissimistä. Yleensä kolme kertaa vessassa päivän aikana pyörähtävä kaveri kävi laatikolla kahdesti - siis, jos ei käyty ulkona. Jos käytiin pihalla, maaperä sai ruiskauksen kissaravinteita ja laatikko yhdet kuset. Ja mun piti aikuisten oikeasti nostella Oivaa pelleteille kokeilemaan, paijata ja maanitella rohkaisuksi, jotta pelleteille pystyi liruttamaan. Mentiin tällä systeemillä kaksi päivää.

Sitten koitti yksien pissien päivä. Tässä kohtaa minä huolestuin. Kun iltapissaa ei kuulunut, melkein toivoin, että kissa kiipeäisi luvatta tiskialtaaseen, niin saisi helpotuksensa. Onneksi, onneksi, onneksi olin sattunut olemaan laiska ja käytetyt ökot olivat vielä siivouskaapissa jemmassa odottamassa muovipussissa roskiin vientiä. Iskin ne aamulla takaisin toiseen laatikkoon ja mitä kävi? Oiva meni heti kiltisti pitkälle pisulle hienojakoisemman kuivikkeen päälle. Ei ehkä yllätä, että mami hyppäsi samana päivänä yliopistolta päästyään bussiin, ajeli marketeille ja palasi raahaten uusia hiekkapusseja mukanaan.

Oiva voi ottaa rennosti - kyllä mami hoitaa.

Että näillä mennnään nyt. Kahdessa laatikossa puupohjaista kissanhiekkaa ja tyytyväisesti vessa-asiansa hoitava Oiva. Ei mitään käryä, mitä teen käyttämättömille pelleteille, mutta Oiva saa nyt tässä kohtaa viedä. Minä joustan, kun kissalapsella oli asiasta näin selkeä mielipide. Ja koska pissimättä jättäminen on Kissan kotilääkäri-kirjan mukaan kissalle terveysriski, niin todellakin roudaan/tilaan ÖkoPlussaa mieluummin kuin kyttään Oivan pissimisvälejä ja puolipakotan sen kuivikkeelle, jota se ei halua käyttää. Plus laatikoita on rahtusen helpompi pitää puhtaana heikan kanssa, kuin pellettien välipohjasysteemillä. Ainut harmi on murusten kulkeutuminen asuntoon (kaiholla ajattelen pellettien pysymistä laatikoissaan), mutta noh, imuri on keksitty.

Arkkivihollinen

Kuten jokaisella sankarilla, myös Oivalla on oma arkkivihollisensa. Se on kaiken pahan alku ja juuri. Pelottava ja epäilyttävä kuin mikä. Pitää kummallista ja uhkaavaa ääntä. Liikkuu ja rutisee. Mikä pahinta, se herää henkiin aina uudelleen ja uudelleen, ennustamattomasti ja silloin tällöin.

Hyvät lukijat, saanko esitellä: mun DVD-soitin.

Oiva on vihannut laitetta pikkupojasta saakka. Kun laite menee päälle, Oiva tulee heti kyyläämään, mitä huriseva hökötys meinaa. Karvat pörhistyvät, silmät laajenevat ja kissa kiertelee soitinta varuillaan sekä säpsähtää, jos sitä koskettaa laitteen rutistessa. Kun laite on ollut aikansa päällä, Oiva jää joko lähelle pitämään vihollistaan silmällä tai lähtee nukkumaan kauemmas turvaan sängylle. Joskus Oiva sähisee käynnistyvälle masiinalle, koska levyaseman liike on selvästi uhkaava ele tekniseltä robotilta. Kerran poika jopa uskaltautui iskemään sitä tassulla. Tosin mäjäyttäminen taisi säikäyttää Oivan pahemmin, kun DVD-soittimen. Levyasema päästi tassusta saadessaan kolahduksen, jonka jäljiltä Oiva hyppäsi ilmaan ja juoksi karkuun. Soitin on ihan ok, jos se on pois päältä, joskin silti sitä pitää välillä kartella, eikä Oiva tykkää leikkiä vihollisensa edessä. Namin se sentään uskaltaa hakea nukkuvan laitteen päältä, mutta mitäpä sitä ei ruoan eteen tekisi. Mun ahne reppana. <3