Omistaja

Blogin kirjoittaja on Suomen Ateenassa asuva nuori nainen. Aamu-uninen, ilta-aktiivinen ja kotona viihtyvä tapaus, joka kirjoittaa mielellään.

Minulla ei ole ennen Oivaa ollut kissaa, mutta olen haaveillut sellaisesta 16-vuotiaasta saakka. Kotiin sellaista ei kuitenkaan voinut ottaa. Vietin siitä huolimatta tolkuttomasti aikaa tutkien Suomen Kissaliiton nettisivujen rotuesittelyjä ja tutustuen kiehtovilta vaikuttaviin rotuihin. Jossain vaiheessa suosikki oli venäjänsininen, toisessa burma ja jopa bengali.

Muistaakseni löysin abessinialaiset kunnolla muutettuani opiskelemaan. Ihastelin sekä niiden sulavaa olemusta että niiden luonnekuvauksia, mutta odotin yhä oikeaa hetkeä. Pitkään jahkailuun vaikutti varmasti osaltaan epävarmuus sen suhteen, olisiko minulla opiskelijana varaa ja aikaa pitää kissa tyytyväisenä. Pystyisinkö sitoutumaan lemmikkiin 15-20 vuodeksi? Entä jos kissakuume kuitenkin olisi vain vaihe, joka menisi ohi aikanaan?
Noh, ei mennyt.

Asumisolosuhteni muuttuivat kissan hankkimisen suhteen otollisiksi talvella 2014. Kämppiksen kanssa jaettu kaksio vaihtui yksiöön, jonka vuokraisännällä ei ollut mitään lemmikkejä vastaan. Vähän muuton jälkeen huomasin onnekkaasti, että lähellä pidettäisiin kissanäyttely. Siellä vieraillessani juttelin abykasvattajien kanssa, eikä paluuta enää ollut: oli tullut aika toteuttaa pitkäaikainen unelma. Päätöstä seurasi intensiivinen kasvattajien sivujen selailu sekä suunnitteilla olleista pennuista tiedusteleminen sähköpostin välityksellä. Kesäkuussa kävin tapaamassa kasvattajia kasvokkain sekä pääsin muutamia päiviä myöhemmin näkemään minulle alustavasti varatun kissanpennun ensimmäisen kerran. Elokuun 26. päivä 2014 oma abypoika Oiva muutti luokseni ja siitä kissatätiytymiseni sitten toden teolla alkoi.

Pari vuotta myöhemmin elokuussa 2016 toinen kissani - tällä kertaa sydämen sulattava ocicatpoika Jalo - muutti luoksemme Oivalle pikkuveljeksi. Saa nähdä laajennammeko reviiriämme jossain kohtaa jopa näyttelyihin asti, vaikka toistaiseksi kissojen kanssa kotoilu on riittänyt minulle vallan hyvin.

2 kommenttia:

  1. Onnea hyvästä rotuvalinnasta. Me olemme niiiiin rakastuneita abessinialaisiin. Aktiivinen ja atleettinen nelijalkainen karvaturri. Ja tervetuloa seuraamaan myös meidän blogia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cocon ja Bertan kuulumisia on hauska seurailla teidän blogista. :) Ja hauskaahan on, että Bertta oli Aurinkomäellä temuamassa sisarustensa kanssa silloin, kun kävin ensimmäistä kertaa katsomassa abyja rotuun tutustumisen merkeissä. Pieni maailma!

      Poista