lauantai 2. elokuuta 2014

Perjantaihupia

Mitä sä teit perjantai-iltana? Mä vietin omani kokoamalla raapimapuun. Mustista ja Mirristä tilattu jättipaketti saapui perille mukavasti ilmaisella kotiinkuljetuksella, enkä malttanut olla kasaamatta hökötystä saman tien. Tai siis saman tien kahdessa tunnissa...

Ensimmäinen askel oli ottaa plyysipäällysteiset osat ulos laatikosta ja imuroida ne. Osasin odottaa pölähtelyä ja halusin hoitaa pahimmat hippuset pois mahdollisimman heti. Saman käsittelyn kokivat sisalköysipölkyt.
Kuten näkyy, plyysin tummanharmaa väri sopii hyvin lattialaminaatin sävyyn.
Kun nostin suuremman pesäboksin lattialle, ihmettelin miten hitossa se voi olla niin painava. Tarkempi silmäys osoitti, mistä oli kysymys. Se oli täynnä köysitolppia
Sitten vain kaikki osat lähietäisyydelle, ruuvit esille selkeään järjestykseen, katse ohjepaperiin ja hommiin.
Palapelin palaset.
Tällaisella ohjeistuksella liikkeelle.
Oli mukavaa puuhatselua illan ratoksi. Tykkään tehdä pieniä korjaus/rakenteluhommia, kunhan niitä varten ei edellytetä akkuporakonetta tai muuta hc-välinettä, jota omasta survival kitistäni ei löydy. Tähän riitti mukana tullut kuusikulma-avain ja orastava rakko peukalossa. Eikä ollut yhtään liian vaikeaa. Mitä nyt vähän meinasi tulla typerä olo urakan loppuvaiheessa, kun jouduin purkamaan etukäteen kokoamani pohjakerroksen ja kasaamaan sen uudelleen. Vinkki: kun kokoat raapimis/kiipeilypuuta, noudata ohjeita. Älä aloita alhaalta, jos ohjeissa on selkeesti numeroitu kohdaksi 1 ylin taso. Mutkun ois voinu olla hyvä idea... No, onneksi sain puun kasaan sen kummemmitta kommelluksitta.
Ja voilá! Tein sen omin pienin kätösin.

Esteettinen silmäni tykkäisi enemmän, jos korkein tähyilypaikka olisi vastakkaisella puolella. Eiköhän tätäkin pian totu katselemaan. Viimeistään sitten, kun olennainen puuttuva osa, eli katti itse, saapuu perille. Onhan tuo ehkä hieman isohko yhdelle kissalle, mutta onpahan lellipennulle tilaa riekkua. Ja jos muutaman vuoden kuluttua vaikka olisi kisuja kaksin kappalein, ei ainakaan ihan heti tarvitsisi olla hankkimassa uutta raapimispuuta, jos tämä vain pysyy siihen saakka ehjänä.

6 kommenttia:

  1. Tuohan näyttää hyvältä! Oon kyllä ihan aavistuksen samaa mieltä sun kanssa tosta ylimmästä tasosta, mutta toisaalta siitähän on vaan tollanen hyvä hyppymatka kirjahyllyyn mistä kissa luultavasti tykkää!
    Mulla on vastaava urakka vielä edessä, en vaan viitsi ihan vielä puuta laittaa kasaan ku pelkään, että sitten se vasta odotus tuntuuki pitkältä jos puu tuijottaa koko ajan olkkarin nurkassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä katselen mieluummin koottua puuta kuin hillittömän kokoista pahvilaatikkoa. :D Se ei olisi mahtunut häkkivarastoon millään ilveellä. Ja toisaalta puu on yksi todistuskappale siitä, että kissa tulee kohta kotiin, mikä saa mut vaan hyvälle tuulelle. :)

      Poista
  2. Isojen raapimapuiden kokoaminen on tuskaa (mutta myös hauskaa), varsinkin yksin! Miekin olen tainnut jokaisen ison puun kanssa joutua peruuttamaan vähintään kerran kun ohjeista huolimatta joku tolppa mennyt väärään kohtaan.... :D Hieno puu, ei yhtään liian iso vilkkaalle kissalle! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä takapakissa muuten mitään, mutta voi sitä tuskaa, kun joutuu purkamaan jutun, jonka on jo kertaalleen tapellut paikalleen kauhealla työllä ja tuskalla. Eka ajatus on siinä kohtaa silkka "eih!" :D

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! Toivotaan, että kissa on samaa mieltä. :D

      Poista