Tämä kukkaispoika avasi näyttelyuransa tänä keväänä.
 |
| Jalo kaunoinen. |
Maaliskuun 26. päivä oli historiallinen päivä, kun pakkasin Jalon mukaani ja läksin kokeilemaan, millaista kissanäyttelyyn osallistuminen on. Tilaisuus oli otollinen, kun näyttely oli täällä Jyväskylässä ja samana päivänä paikalla oli Jalon perheenjäseniä. Northallan klaania oli messssä Jalon lisäksi veli Torsti, isosisko Moona sekä Helmi-äiti. Ihmistukena ja noviisinäyttelyttäjän oppaina toimivat Jalon pentukodin emäntä Tiina sekä kasvattaja Ulla. Toisin sanoen minä pääsin helpolla, kun sain lainaksi kaiken näyttelyyn tarvittavan kamppeen ja pystyin vain ilmestymään paikalle kysellen ja ihmetellen, missä pitää olla milloinkin. Lisäksi oma pikkusiskoni oli mukana seurana ja epävirallisena assarina/henkisenä tukena.
 |
| Tässä Helmi-mamma ja viereisestä sturdista kurkistaa Moona. |
 |
| Torsti-veljellä on muhkeat kollinposket. |
Tiina noukki meidät auton kyytiin puoli kahdeksan maissa ja kahdeksan hujakoilla oltiin jo käyty eläinlääkärintarkastuksessa ja etsitty häkkipaikat. Näyttelyverhot saatiin kuin saatiinkin viriteltyä paikalleen ja sisustettua väliaikaisyksiö matkahiekkiksellä (ylellinen eineslaatikko), riippumatolla ja omalla pehmoisella ja kodintuoksuisella fleecehuovalla.
Jalo viihtyi häkissä yllättävän hyvin. Se jutusteli maukumalla, muttei
ollut hermostunut, kiehnäili kättä vasten ja antoi rapsutella. Mikä
ilahdutti minua suuresti, se myös pötkötteli riippukeinussa! Ostin
kapistuksen vuotta aiemmin samoilta messuilta sillä ajatuksella, että
saan sen jonnekin kiinni (ollut raapimispuussa) ja että jos/kun Oiva ei
välitä siitä, ehkä seuraava kissa tykkää. Onnistuin olemaan hyvin kaukaa
viisas! Jaltsi oli kunnon PR-kissa, joka kehräsi ja puski vieraiden
tervehtimään tulevien ihmistenkin sormet. Varsinainen hurmuripoika, joka
aiheutti paljon ihasteluja ja jakoi iloa messuyleisölle.
 |
| Häkissä oli hämärää. |
Tuomarin pöydälle meno olikin sitten enemmän jännittävää. Ihmisväki teki mokan laittaessaan kantokoppia lattialle liian lähekkäin. Ennen Jaloa arvosteltu Moona-sisko sähähti juuri buenosti juuri, kun olin aikeissa ottaa Jalon ulos boksista. Ymmärrettävästi Jalo säikähti ja meni ihan hämilleen - ehkä sille tuli mieleen takaumia lapsuudesta, jolloin vaikeasti valloitettavaa Moonaa ei kannattanut härkkiä liikaa. Joka tapauksessa sain Jalon syliin, rauhoiteltua edes vähän ja ojennettua Ullalle, joka hoiti esittelyn. Minä kuuntelin vieressä ja katselin sydän jokseenkin syrjällään, miten Jalo sietäisi säikähdettyään vieaiden käsittelyssä.
 |
| Nyt jännitää! |
Mammanäkökulmasta katsottuna Jalo tsemppasi hienosti! Kehonkielestä näki, että pelotti ja oli liian jännää (isot silmät ja pälyilevä katse ja sähähtikin pari kertaa), mutta ei missään vaiheessa ollut karkaamassa tai aikeissa kynsiä tai purra ketään. Antoi nostella ja käsitellä hurjan nätisti. Olin ylpeä pienestä murusesta! Korviin katautuvat kommentit aiheuttivatkin sitten vähän erilaisen tunnereaktion.
Jaloa arvostelemassa oli tuomarin lisäksi viersmaalainen tuomarioppilas, jonka kielitaidon taso ei tainnut olla kauhean korkea. Visusti valitsen uskoa, että heikko englannin osaaminen oli syy siihen, että ilmaisu jäi tylyksi. Asiat olisi voinut osatessaan sanoa monella kauniimmallakin tavalla, kuin seuraavin esimerkein:
"I don't like this cat, I don't know why."
"This is an ugly cat."
Ja kissan hermostuneesta olemuksesta:
"You're a little psycho." No, reiluuden nimissä Ullan selitettyä sähähdystilanteen, tyyppi totesi, että okei, sun äiti vaan on psyko (Helmi-mamma ei ihan kauheesti aina välitä tuomaroinnista ja oli vissiin herralle tuttu ennestään). Varsinainen tuomari antoi asiallisempaa palautetta, lähinnä mietti naaman muotoa ja värin epätasaisuutta ja rufismia. Kuulemma oli ollut oikea valinta osoittaa sukulinjan jatkaiminen Torstille.
Oli jännä huomata, että vaikka olin olevinaan henkisesti vamistautunut siihen, että tuomarin suusta voi tulla mitä vaan, eikä sillä ole mitään väliä tai varsinaista merkitystä, tuntui pahalta kuulla jonkun haukkuvan mun vauvaa rumaksi. Tosi pahalta (koska se on mun murunen ja mun silmiin toinen maailman kauneimmista kissoista ja yhyy). Vaati hetken asian käsittelyä omassa rauhassa ja watsapp-avautumista ystäville, että mieliala keveni. Varsinaiseen arvosteluseteliin Jalo sai kuitenkin tosi hyvän arvion.
 |
| Siitä voi tehdä tulkintansa. Kohtina kroppa, pää, silmät, korvat, turkki, häntä ja yleisvaikutelma. |
Paras mieli tuli kehonrakenteen ja turkin kehumisesta, koska ne on asioita, joihin olen voinut vaikuttaa ruokinnalla ja leikittämisellä. Ja mitä profiiliin tulee, mä tykkään mun sirokasvoisesta nättipojasta, ei se mitään peto-lookkia tartte. <3 Serti tuli ja saatiin hieno vaaleanvihreä ruusuke. Voidaan lisäksi kehua Jalon olleen luokkansa paras,
koska kilpailijoita ei ollut!
 |
| CAP ja Mammanpoika! <3 |
Tuntimäärällisesti päivä oli pitkä (kotiin lähdettiin klo. 17), mutta aika meni nopeasti. Osa ajasta käytettiin siskon kanssa kiertämällä samassa yhteydessä pidettyjä ruoka- ja kirjamessuja. Oli mukavaa tavata Jalon sukulaiskissojen ihmisiä pitkästä aikaa ja seurata, miten hienosti Jalo edusti häkissä ollessaan - tuomarinpöydällä hermostumista se ei muistanut enää ollenkaan kun pääsi turvaan omaan kantoboksiin ja sieltä häkkiin. Kissoista kertominen oli myös mukavaa. Parhaiten jäi mieleen äiti, joka oli poikansa kanssa tutustumassa rotukissoihin suunnitellen ensimmäisen perheen rotukissan hankintaa. Eivät olleet edes kuulleet ocicateista ennen. Minä kerroin sen, mitä Jalon kanssa olen itse oppinut, ja koska nainen mainitsi harkinneensa tähän mennessä burmia ja abyja, pääsin jutustelemaan myös Oivasta! Siinä tuli itselle lämpimällä tavalla tarpeellinen olo. Muistan itse, miten kävin näyttelyissä miettiessäni ekan kissan hankintaa ja sittemmin seuraavan kissan rodun pohdinnan yhteydessä, ja miten tärkeää kasvattajien/omistajien kanssa juttelu oli. Puhumalla ja kyselemällä sai selkeämpää kuvaa kissojen luonteenpiirteistä sekä niiden kanssa jaetusta arjesta. Oli siistiä saada olla jollain tavalla apuna toiselle ihmiselle vastaavassa päätöksessä.
Tiivistettynä hyvä kokemus ja otetaan uusiksi joskus. Huolimatta kaikkiin tekstiileihin ja hiuksiin tarttuneesta kissanpissan aromista. :P Seuraavalla kerralla koppaan Oivankin mukaan, ihan vain kokeeksi. Kenties se Jalon seurassa jaksaisi päivän näytillä ja olishan se nyt kiinnostavaa kuulla, millaisen murska-arvioinnin mun isokokinen, pitkämahakarvainen, korvakarvallinen, takapolvista pintakulunut ja pienellä maharöllykällä varustettu mussukkani saisi.
 |
| "Saisin arvioksi Ihana höpöpoika!" |
