Kynsileikkurointia

Kissan kysien leikkaaminen on varmaan hoitotoimenpiteistä eniten jännitystä aiheuttava uusille kissanoimistajille (ja varmaan joillekin kokeneemmillekin). Tavat lyhentää raapimiskoukkuja ovat monet. Joku käyttää vastaan pyristelevän kisun eläinlääkärillä kynsien leikkuussa, mutta luulisin että huomattavasti tavallisempaa on saada homma hoidetuksi kotosalla.

Ensimmäinen kikka, jota itse käytin kissan kynsien leikkaamiseen, oli käytellä kynsisaksia salakavalasti Oivan nukkuessa päiväunia. Siinä rentouden tilassa se ei jaksanut kiemurrella vastaan vähääkään, joten kynsien esiin painelu ja tutkaileminen oli helppoa. Ainoan vaikeuden muodosti työergonomia. Kissan pötkötellessä sohvalla tai nojatuolissa kynsisaksia ei aina saanut oman käden kannalta mukavaan asentoon. Valokaan ei ollut paras mahdollinen. Ei ollut myöskään itsestäänselvää, että Oiva nukkuisi sellaisessa asennossa, josta kaikki tassut saisi näppärästi käsiteltyä. Siispä päätin siirtyä parempaan systeemiin ja opettaa Oivan sietämään kynsien leikkuuta hereillä.

Oiva hoitaa kynsiään myös ihan itse. Tässä taidonnäyte siitä, miten kynsiä pitää pureskella hullu ilme naamalla.

Lueskelin ihaillen Kuin kissa kermakupilla-blogin manikyyripostausta ja päätin, että meillä aletaan toteuttaa samaa operaatiomallia. Kissa selkä ihmisjalkoja vasten maha leikkaajaan päin ja nipsis napsis. Vähän epäilin, mitä yrityksestä tulisi, koska Oiva ei kauheasti tykkää näyttää mahaansa saati että vatsanseutuun koskettaisiin. Samalla olin silti vakuuttunut Oivan ahneen luonteen (eli toisin sanoen mitä tahansa namien vuoksi-asenteen) ja nopeiden hoksottimien takaamista hyvistä onnistumismahdollisuuksista.

Aloitin harjoittelemalla manikyyriasentoa Oivan kanssa. On sanomattakin selvää, että muutama ensimmäinen kerta meni kiemurrellen kuin korkkiruuvi. Namit kuitenkin ajoivat asiansa ja Oivelo tajusi nopeasti, että kun pysyy maha mammaan päin, saa herkkuja. Pikkiriikkiset rauhoittumisen hetket pitenivät nopeasti. Kynsihoitola-asennossa pysymistä treenattiin suunnilleen viikko. Sitten lokakuun viimeisenä maanantaina päätin, että otetaan seuraava askel ja kokeillaan kynsisaksia ihan vain pariin kynteen. Meni niin mainiosti, että leikkuroinkin kaikki - siis kaikki - Oivan kynnet samalla kertaa! Takajalkojen kanssa kisu meinasi alkaa möngerrellä enemmän, mutta tsemppasi hienosti loppuun saakka. Tai sitten minä tsemppasin ja pysyin jämäkkänä.

Olin taas tosi ylpeä pojastani! Enää ei tarvitse ajoittaa kynsisaksimista Oivan päikkäreiden mukaan. Eikä ollut edes vaikea tai pitkä projekti opettaa sitä tähän. Nyt pitää vain kertailla välillä sylissä pysymistä niin, että kynsiä tökitään namipurkin rauhoittavan läsnäolon voimalla, ettei pääse taidot ruostumaan.

Omatoimisessa kynsien hoidossa ei pidä unohtaa tassun nuolemista puhtaaksi.