sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Paluu menneeseen osa 1: Tyytyväinen puuronsyöjä

Päätin, että koska puhelimella napsittuja otoksia pojista on kertynyt paljon ja koska blogin päivitys on ollut olematonta, heittelen kivoja tallentuneita hetkiä tänne muutamassa aikamatkailupostauksessa.

Ensimmäiseksi luvassa on kuvasarja joulukuulta. Tarkemmin sanottuna itsenäisyyspäivältä, jota vietettiin aamupuurolautasen ääressä. Jalo oli tyytyväinen, kun sai toimia esipesijänä.

Vesi kielellä.
Puuro on parasta!
Jaltsi oli hyvillään mainiosti suoritetusta tiskauksesta.
Ja näin jälleen yksi päivtystauko on murrettu! Hyvä minä.

P.S. Jalo ja mä ilmottauduttiin just kissanäyttelyyn kuukauden päähän. O-ou!

8 kommenttia:

  1. Minun pitäisi opetella puuronsyönti, olisi tosi näppärä halpa ruoka! Tupannut tyssäämään aina siihen kun olen valinnut pahanmakuisen merkin hyllystä. :D

    Onnea näyttelyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eloveena on meidän vakiokaurapuuroa. Tarpeeksi kun laittaa suolaa ja sekaan marjoja ja hunajaa, niin avot! Sadonkorjuupuurokin on herkkua. :)

      Poista
  2. Hih, meilläkin on aina jonoksi asti puurokupin tiskaajia. :D

    VastaaPoista
  3. Meidän ihminen on niiiiiin mälsä, ei saada ikinä maistella mitään ihmisten ruokia.
    -Pena ja Punkku

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä teille näyttelyyn! :)

    VastaaPoista