Ei yhtään väsytä

Se fiilis, kun on työviikon päätteeksi kirjoittanut kurssitehtävää suurimman osan viikonlopusta. Huhhuijaa! Musta ei kyllä olisi pidemmän päälle opiskelemaan töiden ohelle. Me wants my freetime ja me wants to käyttää sen ihan muihin asioihin, kuin esseiden tai gradun kirjoittamiseen.

Oivakin ymmärtää tunteeni täysin, kuten näkyy.

Haaaaukotus!

Kuvasta (ja kahdesta seuraavaan postaukseen tulevasta kuvasta) suurkiitos isosiskolle ja isosiskon minijärkkärille. Mutta voin kertoa salaisuuden: menin tilaamaan itselleni uuden sielunvarastuskapineen! Toivotaan siis tavaksi muodostuneiden kännykkäkuvien muuttuvan parempilaatuisiksi pysyvästi. Ainakin kunhan paketti ehtii mun hyppysiin asti ja ehdin opetella käyttämään laitetta edes vähäsen. En malttais odottaa!