sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Pirun päästäiset

Tämä postaus on ollut jemmassa jo ennen pikkupenikan kotiutumista. Julkaisen sen tässä välissä pois pyörimästä ja yritän kovasti keskittyä kirjoittamaan seuaavaan pätkään lisätietoja Jalosta. Mutta nyt hetkeksi vielä kesätunnelmiin, vaikka syyskuu ehti jo startata.

Kissan ulkoiluttaminen lähimetsässä tuo kesäisin mukaan ikäviä varjopuolia. Itsestään selvimmät niistä ovat hyttyset ja punkit (tänä kesänä Oivaan ei onneksi ole tarttunut yksikään punkero). Kolmas ja vähemmän selviö on Oivan mesästysvimma.

Tai no, onhan se selviö, että kissa haluaa metsästää. Mutta kun ei se viime kesänä ollut yhtä saaliinhimoinen, kuin tänä kesänä! Buumi alkoi toukokuussa, kun Oiva yritti traumatisoida mamia pahemman kerran napaamalla kiinni räkättirastaan poikasen lähipolulta. Minä en edes ehtinyt nähdä koko tirppaa ennen kuin Oiva oli jo saanut paniikissa piiskuttavan ja räpyttelevän lintuvaavin hampaisiinsa. Otin sitten Oivasta tiukasti kiinni blokaten sen tassut siinä toivossa, että se yrittäisi kohentaa purentaotettaan ja lintu pääsisi pakenemaan. Olin ovela ja tämä onnistui. Räksän poikanen piipersi heinikon suojiin ja Oiva etsi sitä seuraavat hetket sekopäisellä pälyilyllä, maukumisella ja edestakaisin ravaamisella.
"Mikä vika? Syöt säkin lintuja kanapaketeista."
Räksän jälkeen hyökkäyslistalle on joutununt sudenkorentoja, perhosia, jokunen sisilisko (hännät ruokalistalle saakka), yksi hyvin väistänyt sammakko ja hitto vie aina - ihan aina - lähimetsässä käydessä Oiva iskee silmänsä varvikossa juokseviin päästäisiin. Ja päästäisistä kaksi sanaa: yäk hyi! Ne on ihan söpöjä pysyessään paikoillaan ja siihen asti, kun pysyvät etäällä, mutta kun sellainen kipittää ihan vierestä tai pahimillaan lenkkarin yli niin byrrrrr mulle tulee inhoreaktio. Oivalle sen sijaan tulee suurpetoreaktio, joka on johtanut kahden päästäisen hengenlähtöön. Lienevätkö ne jopa rauhoitettuja otuksia, mutta mun fleksisormi ei vain ole aina tarpeeksi nopea.

Ja kun joskus päästäiset on vaan hiton tyhmiä! Toukokuussa Oiva kyttäili sellaisia, jotka piilosta toiseen juostessaan vikisivät mahdottomasti. Kuin olisivat huutaneet "WIHIIIIIIII", kun kissan lähellä juokseminen oli niin jännää. Öö..? Ehkä fiksumpaa noin niinkun eloonjäämisen kannalta olisi ollut vaan kipitellä mahdollisimman hiljaa. Ja yksi pakoon autettu melkein saaliiksi jäänyt tapaus pakeni noin 30 cm ja pysähtyi sitten Oivan eteen täysin suojattomassa kohdassa sammalikkoa. Olin tosi reilu, kun pitelin Oivaa, että se pönttöpää tajusi lopulta kipittää karkuun.
"Minun saaaaaaalis!"
Välillä on käynyt mielessä, olisiko pöpelikössä yhtäkään päästäistä jäljellä, jos Oiva ulkoilisi vapaasti (mitä ei kyllä tule tapahtumaan). Oiva niin tykkää vaania ja napata pikkuvipeltäjiä kiinni. Ja kuten tuli todistettua listimiskerroilla: se tappaa nimenomaan huvikseen, ei ruoakseen. Ei päästäistä syödä, maistuvat niin pahalta sellaiset. Niitä kuljetellaan suussa, lasketaan lopulta alas ja käydään pötkölleen viereen hyvin ylpeänä aikaansaannoksesta. Kuvan päästäinen kuoli kertalaakista, kun Oiva kävi kimppuun. Kärsimys oli siis lyhyt. Levätköön rauhassa, vaikka olikin ällöttävä.

Seuraavalla kerralla palataan vähän enemmän ajan tasalle pentupläjäyksen merkeissä!

13 kommenttia:

  1. Päästäisiä on tooosi kiva nappailla pihalla. Ne on niin helppoja saada kiinni, jostain pensaan alta tai aidan vierustalta. Ja niillä on kiva leikkiä. Emäntä aina kehuu, kun vähennän niiden kantaa; ei taida niistä oikein tykätä sekään. - Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen Oivan mielestä hyvä päästäisleikki on napata pikkuelukka elävänä suuhun, kantaa se sivummalle, laskea alas ja seurailla sen perässä ties miten kauan välillä läimäytellen. Kokeile säkin Max sellasta joskus! Päästäisen mielestä varmasti maailman hauskinta eikä yhtään kammottavaa. xD

      Poista
  2. Wau, sähän oot Oiva oikein kunnon metsästäjä! Me ei oo vielä otettu mitään ötököitä kiinni ulkona, mut kerran Pena kyl juoksi tosi ylös puuhun oravan perässä.
    -P&P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oivassa on kyllä pedon aineksia. Miten Pena pääsi puusta alas? Itsekö osasi vai auttoiko ihminen?

      Poista
  3. Oletpas sä Oiva melkoinen saalistaja! Me ei saada kun jotain ötököitä täältä sisältä, kun ei suostuta valjastelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisällä on varmasti rajallisempi saalisvalikoima. Ihmisten kannalta se on tosin ihan hyvä juttu, luulen. :D

      Poista
  4. Ekstraskarppi metsästäjä ja superhöhlät ”wihiii”-päästäiset ei ole selvästikään se ihanin mahdollinen combo. Tykkään kyllä kaikenlaisista hiirulaisista, mutta kieltämättä ajatus piipertäjästä esim. lenkkarin päällä saa pienen kirkunan heräämään kurkunpäässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin oon ennen pitänyt päästäisiä söpöinä, mutta lähikohtaamisten myötä mielipiteeni on muuttunut. :D Lenkkaritapauksesta selvisin onneksi puistatuksella kiljumisen sijaan, mutta hyyyyi se ei ollut kivaa!

      Poista
  5. Oho, teilläpä tulee vastaan kaikenlaisia eliöitä! Meillä ei ole onneksi vielä törmätty yhteenkään jyrsijään tai linnunpoikaseen, mutta Kiira kyllä vaanii innokkaasti tiaisia ja puluja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä meidän lähimetsässä asustaa kaikenlaisia villieläimiä. Eilen osui omaan silmään metsähiiri, jonka rapinoita Oivakin kuunteli, muttei sentään loikannut kimppuun.

      Poista
  6. Kun kerran lihan makuun pääsee, niin ei tule loppua :D Aikamoisia saaliita kyllä, varsinkin nuo hölmöt päästäiset! Joskus kuulin, ettei kissa osaisi muka tappaa hiirtä, jos ei ole nähnyt emonsa tekevän niin, mutta taitaa olla kyllä ihan urbaanilegendaa tuo juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla legendaa. Eipä siinä ole päästäisellä kauheesti mahkuja, jos sitä käsitellän kuin saalislelua, joita tapetaan harva se päivä hyvin väkivaltaisesti. :D

      Poista
  7. Onpa teillä ympäristö eläinrikasta kun lintuja ja päästäisiä ja muita öttiäisiä vaikka Oivalle jakaa! :D

    VastaaPoista