Oiva antaa mun edelleen nukkua öisin ja lorvailla sängyssä jopa yli yhdeksään. Silti herään yleensä ensimmäisen kerran kuuden ja seitsemän välillä, kun kissa nousee ylös kiertämään kämppää. Jossain vaiheessa aamua herään uudestaan siihen, että Oiva asettuu takaisin viereeni pötköttelemään. Ehkä kehrää, ehkä jatkaa hiljaa omia uniaan. Kun herään kunnolla, monesti päivän ensimmäinen näkymä on kissan naama kasvojeni edessä, kun Oiva käy katsomassa, joko olisin hereillä. Tätä seuraa usein nenätervehdys, nuolaisu, näykkäisy tai lempeä tassutäppäisy.
Ennen kun päätän nousta ylös, vuorossa on kissan rapsuttelua. Ainakin, jos Oivaa ei vielä rymyytä kovin paljon. Rymytarve tarkoittaa leikkihyökkäilyä ja hampaita silittäviin käsiin. Siitä sitten menen pesemässä naaman pyöritellen menomatkalla pellettiboksien pissapurut pohjakerrokseen. Seuraavaksi leikitään 15-30minuuttia riippuen siitä, miten nälkäisiä/innokkaita saalistajia ollaan tai miten kiire on.
Ennen niin rauhallinen ja autuas aamupalaosuus on muuttunut erilaiseksi - ei yhtään huonommaksi, mutta seurallisemmaksi. Laitan ensin Oivalle ruoan lautaselle ja sitä tehdessäni nostan kehräävän kissan x kertaa alas tiskipöydältä, ettei se ala ajatella keittiötasoja ruokailupaikkana. Tosin nälkäinen poikahan loikkii heti kohta takaisin kytikselle, kunnes lautanen on nostettu saavuttamattomiin ilmaan. Silloin se loikkaa lattialle ja tarjoaa minulle aamuviihdettä pyörimällä ympyrää ja naukumalla suuret silmät laskeutuvaa lautasta tuijottaen. Tätä söpöyttä kestää, kunnes Oiva pääsee aloittamaan ruokailun.
"Mäy!" eli "Mami mullon näääälkäää!" |
Ruoka syöty ja seuraavat metkut mielessä. (Huomatkaa kuvien laatuero: ylempi otettu mun kännykällä, alempi ystävän minijärkkärillä. Aika vissi ero. Hyvä kamera olis kiva.) |
Olen tosiaan tähän mennessä antanut Oivan kiipeillä keittiön työtasoilla ja tiskipöydälle. Ajatus on ollut ottaa yksiön kaikki neliöt hyötykäyttöön ja silleen. Tässä pikkuhiljaa olen alkanut pohtia, pitäisikö ottaa tiukempi linja ja kieltää tasot tassuttelulta. Lähinnä tuo Oivan ruokakärkkyminen on rasittavaa, kun yrittää itse kaivaa sen murkinaa purkista lautaselle tai saada omaa evästä koottua. Sitten tietty liedessä on omat riskinsä, vaikka kuumalle levylle asettaisikin vesitäytetyn kattilan jäähtymisen ajaksi. Otan siis mielelläni kokeneemmilta vastaan vinkkejä siitä, millä menetelmillä ja millaisella menestyksellä katteja on opetettu pysymään poissa keittiötasoilta. Jospa Oiva ei olisi vielä iässä reilut 4kk menetetty tapaus, vaikka olen ollut lepsu. Vai mitä tuumaatte?
Onhan se ihan söpö tossa tiskipöydälläkin, mutta yleensä kovasti edessä. |
On se kyllä kaunis poika! Mä oon ite kanssa miettiny tota, että miten sitte suhtaudun keittiössä pöydillä kiipeilyyn. Jotenkin tuntuu, että ei haluais kissan tassuja ihan joka paikkaan, mutta toisaalta taas tuntuu, että mitäpä sillä niin kamalasti väliä on jos siellä leivän välissä sitte joku tassun jälki onkin... Hella on kyllä sellanen, että pitäs jotenkin saada suojattua, ettei toinen siinä itteensä polta. Täytyypä seurailla minkälaisia ohjeita saat tänne jos niistä vaikka itellekkin ois jotain iloa.
VastaaPoistaMä aion jatkossakin sallia ruokapöydällä kiipeily, koska tarvitsen Oivalle sallitun pöytäpaikan silmäkulmien putsaamiseen, suuhun katseluun ja muihin hoito/tarkastustoimenpiteisiin. Saan paremman otteen kissasta, kun voin itse seistä ja pöydästä saa lisätukea. Plus Oiva pääsee ruokapöydän kautta keittiön ikkunalaudalle katselemaan pihalle ja pitäähän sillä olla luvallinen kyttäilypaikka, kun laitan ruokaa tai teen muuta hommaa työtasoilla. Mut noi tasot on näillä näkymin muuttumassa kissavapaaksi alueeksi.
PoistaMeillä kisut saa olla pöytätasoilla vapaasti, mukavaa kun saa seuraa sinnekin. :) Jos tulevat liian lähelle väärään aikaan, silloin nostan tai käsken lattialle.
VastaaPoistaNoin meilläkin on tähän asti toimittu ja pari päivää jatkuvan tasoilta pois nostelun jälkeen tuntuu hyvin houkuttelevalta vaihtoehdolta. :D Saa nähdä, mihin lopulta päädytään. Nyt oon pari kertaa huomannut mm. tiskatessani, että Oiva on pöydällä mukana katselemassa, ja tajuan itsekin vasta tosi viiveellä, että ai niin pitiköhän se komentaa alas.
PoistaHyvä kysymys! Mulla on olohuoneen pöytä kiellettyä aluetta, muuten saavat hypellä. Jos on väliaikainen tarve kieltää muualle meno, komennan tai siirrän alas. Keittiössä ruuanlaitto/ leipomispäivänä eivät oikeastaan edes viihdy, on melua. Mutta silti se vesikattila levyillä on tärkeä varokeino.
VastaaPoistaJoo. Oiva häiritsee tasoilla lähinnä silloin, kun laitan sille ruokia tai käsittelen lihaa tai maitotuotteita. Pois nostaminen on hyvä systeemi kyllä ja ainakin Oiva tajuaa lopulta, ettei kannata loikata enää takaisin. Oon itse vielä niin päättämätön tän tasoasian kanssa, ettei kissaa voi vielä alkaa kauheasti opettaa suuntaan tai toiseen. Itse pitäis saada jokin jämpti tavoite asiaan ensin, niin osais olla johdonmukainen.
PoistaIhana lukea teidän arjesta, olen löytönyt nyt vinon pinon toinen toistaan ihanampia kissablogeja, mutta voiko niitä liikaa ollakaan, jos potee korkeaa kissakuumetta? :)
VastaaPoistaKiva, että olet tykännyt ja tervetuloa lukijaksi! :) Ja ei, ei ihania kissablogeja voi seurata liikaa. Niistä saa monesta hyvää kuvaa siitä, millaista kissan kanssa on elellä - risuineen ja ruusuineen. Ei sitten tule ihan kaikki kommervenkit yllätyksenä jos/kun on oma kissa hommattuna. :D
Poista