tiistai 22. maaliskuuta 2016

Hellyyshirviö

Oiva on osoittanut viimeaikoina kummallista oirehditaa: halipulaa. Mitä mitä? Minun "tulen syliin vain lahjottuna tai kun mami on ollut monta tuntia pois kotoa"-kattini on itse alkanut vaatia pääsyä mun syliin hellittelemään.

Kaikkein hauskinta tässä on se, että mussukoinnin tarve on tapahtunut jo pari kertaa samalla kaavalla: olen ollut tiskaamassa, Oiva on mennyt muualle keittiöstä, palannut takaisin ajan x kuluttua, alkanut maukua ja kiehnätä jaloissa. Selkeitä "olen tässä, huomioi minut NYT"-eleitä. Ja kun sitten olen nostanut sen syliin, Oiva on viihtynyt rapsuteltavana piiiiitkään. Tänäänkin ainakin kymmenen minuuttia ja olisi pysynyt pidempäänkn, ellen olisi pudottanut kännykkää kolisten keittiötasolle. Kehräyksen taso on ollut myös huomattava. Oiva on hakeutunut viimeaikoina vierelle oleilemaan muutenkin hanakammin kuin aiemmin. Sohvalla vieruspaikka tai asema selkänojan päällä lähellä mun päätä on ollut parina päivänä suositumpi, kuin oma nojatuoli.
Kännykkätodiste 1: se nukahti viekkuun sohvannurkkaan.
Ehkä Oiva on alkanut pikkuhiljaa hoksata, että sylissä ja lellittävänä on mukavaa - saa rapsutuksia ja kaikkee! Kenties lähestyvä kahden vuoden ikä on rauhoittanut lasta se verran, että siitä on kypsymässä nyt oikea halihöperö murinamonsteri.
Kännykkätodiste 2: se uinailee viekussa ylisöpönä.

4 kommenttia: