Oivan kannalta ikävintä päivässä oli lounaan viivästyminen - sinnikkäästä komentamisesta huolimatta. |
Ihmisvinkkelistä tuntui tosi oudolta nähdä, miten Oiva nukahti rauhoitteen vaikutuksesta. Toinen meni hyvin hämmentyneeksi yllättävän uupumuksen vuoksi, asettui kantokoppaan pötkölleen ja tuntui vastustavan silmien sulkeutumista kuin pieni lapsi. Oli jännää seurailla, miten lääkeaineen myötä simahtaminen oli erilaista, kuin Oivan tavallinen uinahtaminen. Tavallisesti se köllähtää mukavasti, peseytyy perin pohjin ja painaa sen jälkeen pään alas ja silmäluomet kinni tyytyväisesti maiskutellen ja huokaisten. Nyt se asettui pötkölleen kuin voimat olisivat yllättäen loppuneet, ei jaksanut reagoida pään silittelyyn ja silmät jäivät rakoselleen korvien liikahdellessa enää pikkiriikkisen hoitajan tullessa hakemaan.
Kotona Oiva oli - kuten hoitaja oli lupaillut - hieman känninen. Takajalat eivät meinanneet totella ja kävelessä vähän huojutti. Oiva onnistui kuitenkin loikkaamaan keittiönpöydän auringonläiskään, johon asettui nukkumaan rauhoitteen vaikutusta pois. Iltaruoan aikaan poitsu oli jo täysin oma eloisa itsensä.
Siihen jäi uinailemaan. |
Hienoa, että kaikki meni kuten piti! On varmaan hassua katella 'kännistä' kissaa. :D
VastaaPoistaKieltämättä Oivan hoippuminen sai aikaan muutamat naurahdukset. :D
PoistaHienoa, että kaikki sujui mallikkaasti! Toivotaan, että hampaat pysyvät nyt pitkään valkoisina :)
VastaaPoistaToivotaan! Hammaspyykkäys ainakin jatkuu, niin jospa se ennaltaehkäisisi tai ainakin lykkäisi seuraavaa hammaskivenpoistotarvetta.
PoistaOnpa hyvä, että kaikki sujui hienosti! :) Ja mikä parasta, tästä lähtien pöperöt tulevat taas ajallaan!
VastaaPoistaNiinpä! Palvelija ei enää niskoittele ruoka-aikaan. :D
PoistaEnpä ole aiemmin kiinnittänyt huomiota puumamaisuuteen, mutta etenkin eka kuvassa paljon samaa näköä tosiaan on. :D Pieni kotipuuma ♥ Mahtavaa, että käynti meni noin hyvin!
VastaaPoista