Kun sitten palasin suihkusta omaan huoneeseeni,
kissaa ei näkynyt missään. Tein kierroksen sisällä huudellen Oivan perään,
mutta mitään ei kuulunut. Huoli heräsi viimeistään siinä kohtaa, kun helistin
namipurkkia, eikä pohjaton kaivo kipittänyt luokseni tavalliseen tapaansa.
Pahat aavistukset vahvistuivat. Harpoin namit mukanani pikkusiskon huoneeseen
ja huomasin tuuletusikkunan olevan auki. Äidin luona osa tuuletusikkunoista on
sellaisia, joissa ei ole minkään maailman hyttysverkkoa. Ikkunan saa kyllä
avattua kissaturvallisesti lukkotapin avulla niin kapeasti
raolleen, ettei Oiva mahdu kulkemaan siitä läpi, mutta tällä kertaa ikkuna oli
apposen auki.
Ensimmäinen ajatus tässä kohtaa oli suunnilleen ”Jumaliste,
nyt se on lähtenyt jonkun räksän perässä keskelle metsää tai jäänyt auton alle!”
Suuri oli helpotukseni, kun näin Oivan istumassa kiltisti takapihalla, lähimetsään
johtavan sillan päässä kaikessa rauhassa. Ei ollut vissiin uskaltanut hipsiä
kauemmaksi ilman mamia. Kutsuin Oivaa uudelleen, vihelsin luoksetulokutsun
ja helistin namipurkkia uudelleen. Oiva
maukaisi kuuluvasti ja juoksi salamana sisälle samasta ikkunasta, josta oli
livistänyt. Huh! Juuri tällaisten tilanteiden varalta olen opettanut Oivan tulemaan luokse.
Onneksi mun kissa on fiksu ja ahne.
Alla olevat kuvat eivät liity livistykseen. Ne ovat
vain osoitus Oivan tavasta kytätä aidanraoista naapurin pihakoirien oloja, kun
valjastellaan talon ohi pallokentälle. Taivahille tattis siitä, ettei se
rohjennut lähteä omin nokkinensa sanomaan hirvikoira-Herkulekselle moi.
 | ||||||
| Aidan toisella puolella on aina jännempää. |
 |
| Naapuruston söpöin kyylä. |
Hui mikä tilanne! Onneksi Oiva ei lähtenyt kauas ja tuli kutsusta takaisin <3 Oli varmaan aikamoinen säikähdys!
VastaaPoistaKyllä siinä säikähdyksen hetkenä ehti aika nopeasti kartoittaa päässänsä todennäköisimmät paikat, joita lähteä koluamaan lähiympäristöstä. Mutta onneksi Oiva olikin ihan lähellä. :)
PoistaVoi herranjestas, toi on just semmonen tilanne mitä mä pelkään niin kovin! Onneks Oiva tuli kuitenkin reippaasti takas sun luokse! :) Mullekin ahneus tuo sen pienen lohdun, että jos varsinkin Aliisa karkaa, niin se kyllä tulee namipurkkia heiluttamalla takasin. :) Meillä on nyt ollut pieniä ongelmia uudessa kerrostaloasunnossa, kun meillä ei ole ollenkaan väliovea - tänäänkin mennessäni kotiin Aliisa luikahti rappukäytävään ovenraosta ja paineli alimpaan kerrokseen ulko-oven liepeille ennen kuin sain kiinni. Argh! Välillä se on niin nätisti oven takana paikallaan odottamassa, mutta välillä taas ei. On varmaan alettava kantaa nameja taskuissa mukana ja palkita Aliisa aina kun se jää oven taakse odottamaan nätisti eikä luikahda omille teilleen. :D
VastaaPoistaKissan rappukäytävään livahtaminen on kyllä kans ikävää. Oiva on välillä tehnyt samaa, vaikka meillä onkin väliovi. Onneksi se on kipittänyt yläkertaan, eikä alas ulko-ovelle. Tuulikaappi olisi se paras mahdollinen asia kissa-asunnossa, mut harvemmin kerrostalokämpistä sellaista löytyy. Palkitseminen nätisti eteisessä odottamisesta vois olla toimiva ratkaisu! :)
PoistaNo hui! Onneksi Oiva oivalsi jäädä odottelemaan, että josko se namipurkki kuitenkin kutsuisi. :)
VastaaPoistaNiinpä! Oiva oli oikein oivaltavainen. :P
PoistaVoi hui! Onneksi ei ollut uskaltanut mennä pitkälle!
VastaaPoistaEhkä Oivalla oli joku pieni taju siitä, että vain valjaissa saa lähteä kauemmaksi.
PoistaLiian pelottavaa, liian jännää ja oikea painajainen. Onneksi tilanne selvisi noin helpolla !
VastaaPoistaOnneksi! Ja onneksi vietetään kesää rauhallisella omakotitaloalueella, eikä jonkin vilkkaan maantien vieressä. Ei hypännyt sydän liian kovasti kurkkuun kuitenkaan. Veikkaan, että jos Oiva olisi lähtenyt pidemmälle, se olisi löytynyt tuttujen valjastelureittien varrelta.
PoistaAi kamala, onneksi Oiva ei lähtenyt pitkälle! Tuo on kyllä yksi isoimmista painajaisista, kisu pääsee karkuun. :( Meilläkin onneksi ainakin Raku jäisi lähiympäristöön, mutta Haiku on sellainen seikkailijaluonne, että voisi hyvinkin ottaa heti ritolat. Norasta vaikea sanoa mitä tekisi ja toivottavasti ei saada koskaan selville. :D
VastaaPoistaHuh, hyvä että Oiva olikin ihan lähellä! Anoppi unohti kerran ulko-oven auki kun oltiin kylässä, ja silloin meillä oli vielä Eetu-rescue, joka pelkää ulkona ja säikkyy äkillisiä ääniä ja liikkeitä, ja tietysti Eetu yhdessä Kiiran kanssa oli mennyt avoimesta ovesta terassille seikkailemaan. Onneksi kolli tuli sisälle kutsumalla jolloin seikkailija-Siira oli helppo käydä nappaamassa syliin. Meillä kaikki kissat ulkoilevat enemmän tai vähemmän, joten ne onneksi tietävät missä on kotiovi (sekä kotona että anoppilassa), joka on aika huojentavaa karkaamistilannetta ajatellen.
VastaaPoistaOn se nätti, voi hyvä ihme, miten k-a-u-n-i-s kissa. Ja fiksu! Söpöliini Oiva <3
VastaaPoista